Kuusi kuukautta ja 79 kuntaa, kymmeniä tilaisuuksia ja kymmeniä tuhansia esitteitä kampanjointia on nyt takana. Viestini on ollut: Eurooppa pystyy parempaan, Euroopan ongelmiin on ratkaisuja.
Olen saanut paljon rohkaisevaa palautetta. Pitkälle kampanjan ansiosta pidetään todennäköisenä, että kisaan vihreiden toisesta parlamentaarikon paikasta.
Nyt on aika paljastaa, keille olen kiitoksen velkaa.
Huikean työn ovat tietenkin tehneet pari sataa tukiryhmäläistä. Jotkut ovat ottaneet palkatonta vapaata, toiset heränneet ennen kukonlaulua, kolmannet jakaneet esitteitä yötä myöten. Moni on taikonut kampanjalle aikaa, vaikka työt painavat päälle, pienet lapset vaativat huomiota tai gradu pitäisi jättää.
Kampanja olisi paljon vaatimattomampi, jos tavalliset suomalaiset eivät olisi tehneet yhteensä 142 lahjoitusta. Eniten on pysäyttänyt, kun pienillä tuloilla kituuttavat ihmiset – kuten ex-anoppini – ovat lahjoittaneet vähästäänkin vaikka kymmenen euroa.
Hatunnoston ansaitsevat myös kaikki muut vihreät ehdokkaat. Olemme kuukausia puhaltaneet yhteiseen puuhiileen: jakaneet vinkkejä, tsempanneet toisiamme, pyrkineet auttamaan jokaista äänestäjää löytämään itselleen sopivan vaihtoehdon mainiosta vihreästä ehdokaskaartista.
Valtavasti ovat auttaneet lukemattomat vihreät aktiivit ympäri maata. He ovat pystyttäneet telttoja, jakaneet mainoksia ja tarjonneet kahvia, kun olen kiertänyt eri puolilla Suomea Kajaanista Turkuun ja Inarista Kirkkonummelle.
Vapaaehtoisvoimin pystyttiin tuottamaan aineistoa peräti kymmenellä eri kielellä. Moni tunnettu henkilö kirjailija Sofi Oksasesta DJ Riku Penttiin ja Tampereen yliopiston entiseen kansleriin Jorma Sipilään auttoi antamalla suosituksensa kampanjan käyttöön.
Lisäksi haluan nostaa esiin kaikki ne sadat ihmiset, jotka ovat kaduilla ja Twitterissä kertoneet äänestävänsä, kiittäneet ja pitäneet peukkuja. Rohkaisevaa on ollut kuulla, miten moni aiemmin esimerkiksi SDP:tä tai kokoomusta äänestänyt on päättänyt antaa ainokaisen äänensä huomaani.
Osa viesteistä on ollut erityisen koskettavia. Liki 90-vuotiaan äitinsä omaishoitajana toimiva kuusikymppinen mies Pohjanmaalta kertoi, että he molemmat olivat äänestäneet minua: “Olemme uskovaisia joten olet rukouksissamme että pääset Brysseliin hoitamaan asioita puolestamme.”
Ilman teitä kaikkia en olisi nyt tässä. Ilman teitä kaikkia kampanjalla ei olisi mahdollisuuksia onnistua.
Kun niin valtavan monet ovat antaneet aikaa, näkemyksiä ja tarmoa kampanjan hyväksi, olisi aika lailla mahdotonta kiittää jokaista erikseen. Kaikkia hyväntekijöitä en välttämättä edes tiedä.
Muutama henkilö on kuitenkin tärkeää mainita.
Kampanjan ulkoasusta vastasi perinteiseen tapaan huippuetevä graafikko Kirmo Kivelä. Kalenteriani vahti tunnontarkasti avustajani Heikki Korpela. Kampanjan lukuisia lankoja piti väsymättä käsissään kampanjapäällikkö Tuure Pitkänen. Antti Aalto ohjasti Teslan Model S:ää turvallisesti niin Tampereen ydinkeskustassa kuin Ypäjän sorateillä.
Väistyvä europarlamentaarikko Satu Hassi on kiertänyt kanssani maata, vaikka olisi voinut jo vetäytyä viettämään ansaittuja päiviä vapaana kirjailijana. 67-vuotias äitini on jakanut esitteitä Jyväskylän kaduilla, myynyt kymmeniä teepaketteja ja lahjoittanut VR:n lipunmyyjänä kartuttamistaan eläkkeistä hurjia summia.
Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, miten vaaleissa lopulta käy. Tulos voi ratketa hyvin pienillä äänimäärillä.
Sen kuitenkin tiedän, että ilman teitä en olisi nyt tässä. Ja että olen kaikesta tuesta valtavan kiitollinen.
Oras Tynkkynen
PS. Mietitkö, mitä kampanjan hyväksi voisi tehdä vielä viime hetkillä? Olen koonnut vinkkejä loppusuoran kiritykseen.
2 Responses
Miksi pienieläkkeisen äidin pitää lahjoittaa rahaa hyväpalkkaisen pojan kampanjaan? Eikö esitteiden jakaminen olisi riittänyt?
Mikko, olen HALUNNUT lahjoittaa ja tukea Orasta myös niin. Kysymys on myös siitä, että mihin haluaa rahansa käyttää. Ja kuka puhui “pieneläkkeisestä”? Ole, Mikko, huoleti tulen eläkkeelläni erinomaisen hyvin toimeen.
Oraksen äiti