Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Pirkanmaan kävelyn päivä 1: Orivesi–Kangasala

Ensimmäisen retkipäivän kulkuohje oli Oriveden asemalta selviämisen jälkeen yksinkertainen: kävele eteenpäin 28,9 km. Ennen lähtöä annoin lyhyen haastattelun Oriveden Sanomille.

Vaikka reitti oli monotoninen, maisemat olivat viehättäviä. Oriveden ja Kangasalan välille osuu peltoja, niittyjä, metsiä ja vähän järviäkin, jotka pääsivät kesäauringossa oikeuksiinsa.

Ja aurinkoa todella riitti. Koko 33 kilometrin kävelyn ajan porotti pilvettömältä taivaalta. Tummalla asfaltilla olo oli välillä kuin saunassa. Koskaan jäätelöauton etäältä kantautuva soittoääni ei ole houkutellut niin paljon.

Olin pakannut reppuun 1,5 litraa juotavaa siinä toivossa, että matkan varrella olisi tullut vastaan kauppa, huoltoasema, kioski, lähde tai mikä tahansa paikka, josta saisi kuravettä parempaa juotavaa. Ei tullut.

Siksi perillä Kangasalla jano oli valtava. Aloitin kansalaisten tapaamisen juomalla pullollisen kivennäisvettä ja tuopillisen maitoa.

Hotelli Urun terassilla rupateltiin nipusta erilaisia aiheita. Tullin henkilöstöpulan ja yhteisöllisten vanhusasuntojen lisäksi puitiin yhdyskuntasuunnittelua, Vihreiden maaseutupolitiikkaa ja energiaratkaisuja.

Miltä ensimmäisen kävelypäivän päätteeksi sitten tuntui? Enimmäkseen ihan hyvältä. Reisiä tai sääriä ei kolottanut, eikä muhkean repun kantaminen käynyt pahasti selkään. Edes armoton porotus ei polttanut ihoa, kiitos kohtuullisen pohjarusketuksen, varjon suosimisen ja kertoimen 40.

Mutta jaloista tietää kävelleensä. Oikeassa päkiässä on rakko ja nilkka arastaa ankarasti. Vasemman jalan pöytä on hiertynyt lenkkareihin.

Katsotaan, kuinka raato olo on aamulla, kun edessä on reippailu Pälkäneelle ja Valkeakoskelle.

Oras Tynkkynen

One Response

  1. Juu tankkaus ja hyvät jalkineet on ne tärkeimmät. Tutuistakin kengistä saattaa tulla esiin outoja piirteitä tällaisessa koitoksessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *