Suomi ilmastonmuutoksen jälkeen

Jos virta kääntyy

Ilmasto lämpenee. Tutkijat uskovat, että Tyynenmeren saarivaltioita katoaa kartalta, trooppiset tartuntataudit leviävät Intiassa ja hirmumyrskyt pyyhkivät Keski-Amerikkaa. Napajäätiköt ohenevat ja koralliriutat kuolevat.

Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa meille suomalaisille? Parempia kesälomakelejä ja vähemmän paukkupakkasia?

Suomalainen ilmakehän muutosten tutkimusohjelma – tuttavallisesti Silmu – lähti selvittämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia 90-luvun alkupuoliskolla. Kansainvälisestikin mittava ohjelma sisälsi yli 80 erillistä tutkimushanketta ja työllisti parisataa tutkijaa.

Silmussa päädyttiin lopulta kolmeen skenaarioon. Keskiskenaariossa lämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä runsaat neljä astetta. Alaskenaariossa lämpötilan nousu jää yhteen asteeseen, kun taas yläskenaariossa Suomi lämpenisi liki seitsemän astetta – selvästi enemmän kuin maailman keskimääräinen lämpeneminen. Talvet lämpenevät kesiä enemmän. Keskiskenaarion mukaan vuonna 2100 Rovaniemen keskilämpötila vastaisi Turun nykyistä ilmastoa.

Maissia Joensuussa
Maataloudessa Suomi siirtyisi kasvuolosuhteiltaan jonnekin Tanskan paikkeille. Viljelylle suotuisa kasvukausi pitenisi vuoteen 2050 mennessä 3–5 viikkoa. Kevätvehnä, joka selviää nykyään juuri ja juuri Keski-Suomessa, pärjäisi 50 vuoden kuluttua jo Kemissä. Maissia voitaisiin puolestaan viljellä ehkä jopa Joensuussa. Lämpimämpi ilmasto yhdistettynä runsaampaan hiilidioksidiin todennäköisesti kasvattaisi satoja.

Toisessa vaakakupissa on kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien mahdollinen yleistyminen. Esimerkiksi hiilidioksidin pitoisuuksien nousu voisi parhaimmillaan jopa kolminkertaistaa perunasadot Pohjois-Suomessa, mutta perunaruttoepidemiat todennäköisesti mitätöisivät suuren osan hyödystä.

Metsissä kehitys olisi samansuuntainen. Puiden kasvukausi pitenisi etenkin maan pohjoisosissa, ja kiertoaika – aika istuttamisesta hakkuisiin – lyhenisi nykyisestä jopa 25 vuodella. Metsien kasvu lisääntyisi keskimäärin 40 prosenttia. Lehtipuut valtaisivat alaa, ja kuusi taantuisi etelässä. Tammi voisi jatkossa menestyä jopa Oulun korkeudella. Toisaalta taas neulasvauriot, metsäpalot ja myrskytuhot voivat lisääntyä.

Joensuun yliopiston metsänhoitotieteen professori Seppo Kellomäki suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisin mielin: ”Ilmastonmuutos ei ehkä olekaan sellainen katastrofi kuin vielä kymmenen vuotta sitten ajateltiin. Puilla on mahdollisuus mukautua.”

Tuoreiden kenttäkokeiden mukaan männyt käyttävät lämmenneessä ilmastossa puolet vähemmän vettä. Eläinten aiheuttamat tuhot puustolle jäänevät myös ennakoitua vähäisemmiksi. Silmussa esitetyt arviot metsien tuoton lisääntymisestä saattavatkin Kellomäen mukaan olla turhan pessimistisiä. Tuhohyönteisten ja sienten vaikutus on kuitenkin suuri kysymysmerkki.

Pilkkikausi lyhenee
Laskettelukeskusten kannattaa alkaa harkita uusia elinkeinoja. Pohjois-Suomessa talvi lyhenee kuukauden molemmista päistään ja muistuttaa jatkossa Etelä-Suomen nykyistä talvea. Etelässä voidaan sanoa hyvästit vanhan hyvän ajan talville, jolloin oli vielä lunta. Pilkkiminen uhkaa jäädä vähiin: esimerkiksi Vaasan korkeudella sijaitsevan Lappajärven jääpeitekausi voi lyhentyä nykyisestä viidestä kuukaudesta lähes olemattomiin.

Uimarit voivat iloita uimakauden pitenemisestä, mutta veteen pulahtamisen intoa voi hillitä povattu sateiden lisääntyminen ja vesistöjen rehevöityminen. Merenpinnan kohoaminen ei varmaankaan aiheuta Suomessa ongelmia, sillä maanpinta kohoaa yhä jääkauden jäljiltä.

Ympäristöjärjestö WWF:n teettämän selvityksen mukaan Suomen luonto on maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen altis ilmastonmuutokselle. Suomen alkuperäisistä luontotyypeistä saattaa hävitä yli kaksi kolmasosaa, ja sadat kasvi- ja eläinlajit kuolevat sukupuuttoon.

Erityisen kohtalokas on muutoksen nopeus, sillä lajit eivät ennätä sopeutua uusiin olosuhteisiin. Enimmässä osassa Suomea kasvilajien pitäisi siirtyä kilometri vuodessa pysyäkseen muuttuvan ilmaston tahdissa. Suurimmassa vaarassa ovat lajit, jotka ovat jo entuudestaan harvinaisia tai elävät sirpaloituneilla alueilla – esimerkiksi naali ja tunturikiuru.

Vaikka ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja maan pinnalla, yläilmakehässä vaikutus on päinvastainen. Pahaksi onneksi otsonikato etenee sitä vinhempaa vauhtia, mitä kylmempi yläilmakehä on. Ilmastonmuutos pitkittää siis otsonikatoa, joka muuten alkaisi todennäköisesti korjaantua otsonia hajottavien päästöjen vähentämisen ansiosta.

Otsonikerroksen oheneminen päästää maahan enemmän auringon ultraviolettisäteilyä, joka aiheuttaa ihosyöpiä ja harmaakaihia. Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan prosentin heikentymä otsonikerroksessa lisää harmaakaihitapauksia 50 prosentilla. Jos ilmastonmuutos pitkittää otsonikatoa vielä 50–100 vuotta, se voi aiheuttaa Suomessa myös satoja tuhansia ylimääräisiä ihosyöpätapauksia. Tuhannet suomalaiset kuolisivat ilmastonmuutoksen takia syntyneisiin syöpiin vielä tällä vuosisadalla.

Emme elä tyhjiössä Suomen talous voi Silmu-tutkimuksen mukaan hyötyä ilmastonmuutoksesta. Maataloudessa vuotuinen lisäys olisi 1–3 miljardia ja metsätaloudessa peräti neljä miljardia markkaa. Myös energiataloudessa vaikutus olisi myönteinen, sillä talojen lämmittämisestä selviäisi vähemmillä kuluilla. Kokonaisuutena talous kohenisi lämpenemisen ansiosta ehkä prosentin verran.

”Jos tarkastellaan Suomea yksittäisenä, eristettynä taloutena, ilmastonmuutoksesta on todennäköisesti hyötyä”, arvioi ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia Silmu-hankkeessa tutkinut ekonomisti Pasi Kuoppamäki. Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomi on osa maailmantaloutta.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Tuomenvirta on samoilla linjoilla: ”Suomen tarkastelu ei onnistu saariajattelulla, sillä ilmastonmuutos on globaali ongelma. Myönteisillä vaikutuksilla ei kannata kauheasti hihkua.”

Ilmastonmuutoksen arvioidaan tuovan muulle maailmalle enimmäkseen huonoja uutisia. Hurjimmissa ennusteissa ilmastonmuutos tappaa satoja miljoonia ihmisiä ruuan puutteeseen, tauteihin ja äärimmäisiin sääilmiöihin. Jos kansainvälinen talous kärsii ilmastonmuutoksesta, vaikutukset näkyvät myös Suomessa esimerkiksi vientikysynnän heikkenemisenä.

Taloustieteilijät tunnustavat, että ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia on tutkittu varsin vähän. Silmussakin arvion virhemarginaali on ennusteeseen nähden moninkertainen. ”Epävarmuudet talousvaikutusten arvioinnissa ovat toiseen potenssiin verrattuna luonnontieteellisiin epävarmuuksiin”, sanoo Kuoppamäki.

Silmussa ei esimerkiksi otettu huomioon trooppisten myrskyjen mahdollisen yleistymisen kaltaisia epävarmuustekijöitä. Hurrikaanin osuminen vaikkapa Floridan tiheästi asutuille seuduille heijastuisi varmasti maailmantalouteen ja sitä kautta myös Suomeen.

Siperia opettaa
Grönlannin jäätikkö oli alkanut sulaa, ja kauas pohjoiseen 75 miljoonaa tonnia lämmintä trooppista vettä sekunnissa työntänyt Golfvirran haara oli pysähtynyt. Länsi-Euroopan ilmasto, Portugalista Nordkapiin, oli jäähtynyt kuudella asteella, samalla kun muun maailman ilmasto oli lämmennyt keskimäärin kahdella asteella. Kuusi astetta ei kuulosta kovin paljolta, mutta se oli enemmän kuin Turun ja Pohjois-Kreikan välinen tyypillinen lämpötilaero. Tai saman verran kuin Helsingin ja Utsjoen ilmastojen välinen ero.

Kirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäki kuvaa tieteisromaanissaan Herääminen 2030-luvun maailmaa, jossa ilmastonmuutos tekee tuhojaan. Muun maailman lämmetessä Eurooppa yllättäen kylmenee, kun maanosaa lämmittävä Golfvirta pysähtyy. Pitäisikö Suomessakin siis varautua kesähelteiden sijaan hyisiin talviin?

Golfvirta tuo lämmintä vettä tropiikista Pohjois-Eurooppaan. Atlantin pohjoisosissa vesi on luovuttanut lämpönsä ja muuttuu raskaammaksi. Osa vedestä liittyy Grönlannin jäätiköihin, jolloin jäljelle jäävän veden suolapitoisuus kohoaa. Kylmä ja suolainen vesi painuu raskaampana meren pohjaan ja vetää tilalle lämmintä vettä päiväntasaajalta.

Ilmastonmuutoksen myötä sateisuus voi lisääntyä Pohjois-Atlantilla ja osa Grönlannin jäätiköistä saattaa sulaa. Molemmat ilmiöt laskevat veden suolapitoisuutta ja tekevät siitä kevyempää. Raskaan veden virtaus pohjaa kohti voi hidastua heikentäen samalla lämmintä vettä tropiikista tuovaa virtaa.

Professori Matti Leppäranta Helsingin yliopiston geofysiikan laitokselta pitää Golfvirran hidasta heikkenemistä lähtöoletuksena. Tällöin lämpötilat Suomessa voisivat pysyä nykyisen kaltaisina tai kohota vain hieman. Joissakin ilmastonmuutosta mallintavissa tietokoneohjelmissa virta heikkenee 20–50 prosenttia vuoteen 2100 mennessä.

Toisaalta virta voi alkaa heittelehtiä voimakkaasti tai jopa pysähtyä kokonaan. Mitä nopeampaa lämpeneminen on, sitä todennäköisemmin virran käyttäytyminen muuttuu. Nature-lehdessä julkaistun tietokonemallin mukaan neljän asteen nousu vuosisadassa voisi pysäyttää Golfvirran ainakin seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Geologisten tietojen perusteella virta näyttäisi pysähtyneen varoituksetta ja hyvin nopeasti useita kertoja kaukaisessa menneisyydessä.

Jos Golfvirta pysähtyisi kokonaan, talvilämpötilat putoaisivat Pohjois-Atlantilla jopa 10 astetta. Viilenneessä ilmastossa Lontoo kokisi samanlaisen talven kuin Siperiassa sijaitseva Irkutsk ja Helsingissä värjöteltäisiin kuin Enontekiöllä nykyään. Vaikka globaali ilmastonmuutos kumoaisi osan kylmenemisen vaikutuksesta, olisi Pohjois-Euroopassa hyiset oltavat.

Merentutkimuslaitoksen fysiikan osaston johtaja Jouko Launiainen ei usko tähän vaihtoehtoon. ”Golfvirran pysähtyminen ei ole mahdollista. Kokonaisten merivirtojen lakkaaminen on sen mittakaavan asia, että siihen tarvitaan jotain aivan muuta kuin tällä hetkellä ennakoitu ilmastonmuutos”, Launiainen sanoo.

Launiaisen mielestä Golfvirta saattaa lähitulevaisuudessa sen sijaan voimistua ilmastonmuutoksen takia – ilmastonmuutoksen kun ennakoidaan voimistavan länsituulia, jotka vauhdittavat virran kulkua.

Pohjolan ilmaston tulevaisuus on siis kaikkea muuta kuin selvä. Tuomenvirta luonnehtii Golfvirran vaikutusta sanoilla low probability, high impact: voimakkaiden muutosten todennäköisyys voi olla pieni, mutta pahimmassa tapauksessa vaikutukset olisivat dramaattisia. ”Nykyisellä tietämyksellä ei voida sanoa, ettei syytä huoleen ole”, hän jatkaa.

Lisää kaasua
Golfvirran ohella merkittäviin epävarmuustekijöihin kuuluvat ilmaston lämpenemisen käynnistämät ns. palautekytkennät, joista osa vauhdittaa lämpenemistä edelleen ja osa puolestaan viilentää ilmastoa. Esimerkiksi tähän mennessä valtameret ovat sitoneet osan ihmisen tuottamasta hiilidioksidista. Ilmaston lämmetessä merten kyky imeä tuota kasvihuonekaasua voi heiketä ja niistä saattaakin tulla hiilen lähteitä.

Hiilidioksidi siis aiheuttaa ilmastonmuutosta, joka vapauttaa meristä hiilidioksidia, joka vauhdittaa edelleen ilmastonmuutosta. Kierre on syntynyt.

Isomäen romaanissa ihmiskunta laukaisee luonnossa joukon juuri tällaisia lämpenemistä ruokkivia palautekytkentöjä. Ensimmäiseksi kelluvan napajään sulaminen heikentää maapallon heijastavuutta: tummaan mereen imeytyy suurempi osa auringon säteilyenergiasta kuin vitivalkoiseen jäähän.

Jäiden sulaminen puolestaan pysäyttää Golfvirran kaltaisia, hiiltä ilmakehästä imeviä prosesseja. Samalla ravinteikkaan veden nousu pinnalle hidastuu, mikä rajoittaa planktonin kasvua. Tämäkin kostautuu ilmastolle: planktonit tuottavat dimetyylisulfidia, joka synnyttää merten ylle pilviä, jotka taas heijastavat auringon lämpöä takaisin avaruuteen.

Kaikki tämä on kuitenkin vasta esimakua tulevasta Isomäen kuvaamassa maailmassa. Ikiroudan alle ja merenpohjaan on sitoutunut suuria määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Kylmissä olosuhteissa ja kovassa paineessa metaani muodostaa veden kanssa kidemäisiä yhdisteitä, joita kutsutaan klatraateiksi. Arviot metaaniklatraattien suuruudesta vaihtelevat, mutta vähimmilläänkin niissä lienee sitoutuneena tuhansia kertoja enemmän metaania kuin on nykyään ilmakehässä.

Ilmaston lämmetessä ikirouta alkaa sulaa ja osa sen alla piilevästä metaanista saattaa vapautua ilmakehään. Samoin voi käydä merenpohjaan jäätyneelle kaasulle. Klatraattien sisältämä metaanimäärä on niin huikea, että murto-osankin vapautuminen ilmakehään voimistaisi ilmastonmuutosta selvästi.

Fiktiosta faktaksi?
Herääminen on tieteisromaani, joka saa ajoittain kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Pelottavinta kuitenkin on, että monet tutkijat pitävät Isomäen kuvaamaa tapahtumaketjua mahdollisena. Metaanin vapautumista klatraateista epäillään syyksi ilmaston äkilliseen lämpenemiseen kuudella asteella 55 miljoonaa vuotta sitten. Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan meren pohjan alta olisi vapautunut valtavat määrät metaania ennen lämpenemistä.

”Nykyiset ilmastomallit eivät ota huomioon suurimpia uhkakuvia, sillä niitä ei pystytä mallintamaan. Ne ovat luonteeltaan on-off-ilmioitä eli vastaavat sitä kuuluisaa naulaa, jonka poistaminen laivasta aiheuttaa uppoamisen, vaikka sitä ennen on poistettu lukuisia nauloja ja vaikka lukuisia nauloja jää vielä uppoavaan laivaankin”, toteaa palautekytkentöihin tutustunut ympäristöfysiikan yliassistentti Ari Lampinen Jyväskylän yliopistosta.

Isomäen romaanissa karkuun päässyt ilmastonmuutos uhkaa palauttaa maapallon liitukaudella vallinneeseen tilaan, jolloin ilmasto oli 16 astetta nykyistä lämpimämpi. Lämpeneminen sulattaisi Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköt ja nostaisi merenpintaa kymmenellä metrillä sadassa vuodessa. Lopulta merenpinnan nousu peittäisi alleen alueen, jolla asuu kolme neljäsosaa ihmiskunnasta. Maailman vesihuolto romahtaisi täysin, ja jo silkka kuumuus tappaisi suuren osan tropiikissa asuvista sadoista miljoonista ihmisistä. Vaikutuksia Suomelle voi vain arvailla.

Lyhyesti sanottuna ilmastonmuutos uhkaa pyyhkäistä suuren osan ihmiskuntaa pois elävien kirjoista. Tämä saa romaanin päähenkilön palaamaan mielessään omaan aikaamme:

Irina muisteli uuden vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä, aikaa jolloin ilmaston lämpenemisen vaikutukset olivat ensimmäisen kerran muuttuneet niin rajuiksi ja näkyviksi ja vastaansanomattomiksi, että kaikkien oli lopulta pakko myöntää, mitä oli tapahtumassa. Meillä oli niin paljon aikaa, ajatteli Irina. Meitä varoitettiin, hyvissä ajoin etukäteen. Miksi emme tehneet mitään silloin, kun se olisi vielä ollut helppoa?

Oras Tynkkynen

Kursivoidut lainaukset ovat Risto Isomäen romaanista Herääminen, joka ilmestyy marraskuussa Tammen julkaisemana.

Kuinka paljon Suomi lämpenee?

Alaskenaario – Keskiskenaario – Yläskenaario
Lämpötilan nousu (ºC) 1,1 – 4,4 – 6,6
Merenpinnan nousu (cm) 7 – 45 – 95
Sademäärän kasvu (%) 3 – 11 – 17
Muutokset vuoteen 2100 mennessä normaalijaksoon 1961–90 verrattuna.