Arvoisa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja,
Joukko suomalaisia tutkijoita toimitti helmikuun alussa Teille avoimen kirjeen, jossa vedotaan jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta. Kirjeen oli tuolloin allekirjoittanut 77 tutkijaa, nyttemmin allekirjoituksia on kertynyt jo 214. Allekirjoittaneet tutkijat edustavat metsäalaa hyvin laajasti. Mukana on tutkijoita eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä 64 professoria.
Vastasitte 22.2. tutkijoille kutsulla keskustelutilaisuuteen. Tiedotteessanne esititte, että tutkijoiden vetoomuksella on väärä kohde ja se vahingoittaa Suomen mainetta kestävän metsätalouden maana maailmalla. Teidän mielestänne “on jo demokratian kannaltakin arveluttavaa, että tutkijat esittävät lisäsuojeluvaatimuksia yhdelle maakunnalle, jonka alueesta valtaosa on suojeltu ja jonka väestö haluaa saada toimeentuloa myös metsätaloudesta”.
Tutkijoiden vetoomuksellaan julkituoma huoli ei kuitenkaan kohdistu vain yhteen maakuntaan, vaan luonnontilaisiin metsäalueisiin koko Suomessa. Tutkijat muistuttavat, että Etelä-Suomessa luonnontilaisen kaltaisen metsän määrä on vain 1-2 % metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa onkin välttämätöntä täydentää suojelualueverkostoa luonnontilaisimpina säilyneillä kohteilla, jotta monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää mahdollisimman nopeasti.
Pohjois-Suomen luonnonmetsillä taas on poikkeuksellisen suuri arvo niiden laajuuden ja yhtenäisyyden ansiosta. Pohjoisessakin kehityssuunta on huolestuttava. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan luonnontilaisen kaltaisen metsän määrä on vuosikymmenessä vähentynyt noin 100 000 hehtaaria.
Lapista tutkijat toteavat, että metsätalous tai hakkuumahdollisuudet eivät ole siellä uhattuina. 1950-luvulla alkaneiden voimakkaiden hakkuiden jälkeen uudistuneiden nuorten metsien metsänhoidollisen tilan parantaminen työllistäisi, nopeuttaisi metsien varttumista hakkuukypsäksi ja parantaisi päätehakkuissa saatavan puutavaran laatua. Lisäksi puuston vuotuinen kasvu ja puuvaranto ovat viime vuosikymmeninä Lapissa nousseet. Tutkijat esittävät, että Pohjois-Suomen kestävä metsätalous on rakennettava jo aiemmin talouskäyttöön otettujen metsien varaan, ei hakkaamalla vielä jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä.
Tutkijat korostavat, että metsätaloustoimet luonnonmetsäalueilla haittaavat niiden muuta talouskäyttöä, kuten perinteistä porolaidunnusta ja matkailuelinkeinoa. Poronhoidon ja metsätalouden merkitystä ei voi verrata vain arvioimalla näiden elinkeinojen välitöntä taloudellista tulosta, koska poronhoidolla on merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia paitsi saamelaiskulttuurille, myös koko Lapin matkailulle ja Suomen kansainväliselle imagolle. Tutkijat arvioivat pohjoisen koskemattoman metsäluonnon taloudellisen merkityksen ja vetovoiman tulevaisuudessa kasvavan nykyisestä.
Tutkijat muistuttavat myös, että Suomi on sitoutunut mm. biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, EU:n kestävän kehityksen strategian ja 2010-hankkeen kautta säilyttämään laajat luonnontilaiset alueet ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä.
Vetoomuksessa tutkijat perustelevat, miksi suojelemattomien luonnontilaisten metsäalueiden säilyttäminen on välttämätöntä. He toteavat mm., että Lapin metsäekosysteemien luontainen kehitys on niin hidasta, ettei jäljellä olevien luonnontilaisten metsien hakkuita voida tulkita osaksi kestävää luonnonvarojen käyttöä ja että luonnontilaisten metsien hakkaaminen aiheuttaa pysyvän elinympäristömuutoksen ja hävittää tärkeän osan kansallisperintöämme sekä lajistollista ja geneettistä monimuotoisuutta.
Millä tavoin Teidän mielestänne luonnontilaisten metsäalueiden hakkaaminen tukee kestävän metsätalouden maan mainetta? Entä kuinka asiantuntijoiden perusteltu ja tutkimuksiin pohjautuva kritiikki sitä “aiheetta vahingoittaa”?
Olette myös sitä mieltä, että tutkijoiden vetoomuksella on väärä kohde. Näitä luonnontilaisia, valtion omistamia metsiä hakkaava valtion liikelaitos Metsähallitus on kuitenkin Teidän ministeriönne tulosohjauksessa ja määräysvallassa. Kuka tai mikä taho Teidän mielestänne olisi oikea taho tutkijavetoomukselle?
Myös demokratiakäsityksenne herättää kysymyksiä. Mikseivät Suomen eturivin tutkijat saisi esittää näkemyksiään valtion metsien käsittelystä julkisesti? Kuka teidän mielestänne saa osallistua metsäpoliittiseen keskusteluun? Vaarantaako mielestänne demokratiaa enemmän kriittinen keskustelu vai sen puute?
Kansanedustajana koen yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseni puolustaa demokratiaa kaikissa olosuhteissa. Pidän huolestuttavana sitä, että ministeri antaa signaalin, jonka mukaan tutkijoiden keskustelunavaus on demokratian kannalta arveluttava.
Kunnioittavin terveisin,
Oras Tynkkynen
eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja
