Rakentaminen huolettaa monia. Tämä on ymmärrettävää. Muistan hyvin, kuinka käärmeissäni itse olin, kun lähimetsääni rakennettiin.

Uusi talo muuttaa maisemia ja tuo lisää liikennettä. Rakentamisen tieltä saatetaan kaataa puita, ja rakennusaikana voi syntyä melua, pölyä ja tärinää.

Usein myös kiinnymme vallitsevaan. Kukapa ei muistelisi kaihoisasti lapsuus- ja nuoruusajan maisemia – tai hätkähtäisi, jos ne ovat muuttuneet.

Keskustelussa rakennushankkeista useimmin toistuva vaihtoehto onkin rakentaa jonnekin muualle. Tampereen kokoisessa kaupungissa mahdollisia rakennuspaikkoja riittää.

Yksittäisen hankkeen korvaajana jossain muualla voi olla toimiva ratkaisu. Ongelmalliseksi se muodostuu kaupungin kokonaisuuden kannalta.

Jos talon rakentaminen torpataan, voidaan säästää lähistön vanhoja puita. Mutta toisaalla rakentamisen alta voidaan joutua lanaamaan hupenevia luonnonmetsiä tai peltoja.

Jos taloa ei rakenneta nykyisen yhdyskuntarakenteen varaan, vähennetään rakentamisaikaisia häiriöitä mm. liikenteelle. Mutta katujen, sähköjen ja viemäriverkon vieminen kokonaan uudelle alueelle tulee kalliimmaksi kaupungille – siis meille veronmaksajille.

Jos taloa ei pykätä olemassa olevien rakennusten viereen, lähiasukkaat huoahtavat helpotuksesta. Mutta mitä kauempana asutuksesta ja palveluista rakennetaan, sitä todennäköisemmin asukkaat joutuvat turvautumaan oman auton käyttöön – ja pahentavat ruuhkia ja päästöjä muille kuntalaisille.

Ja vaikka yksittäistä rakennushanketta karsastavalle jossakin muualla on paras vaihtoehto, kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä. Yhden jossakin muualla kun voi olla toisen rakas lähimetsä tai avara näkymä ikkunasta.

Kaikkea rakentamista ei tietenkään pidä niellä mukisematta. Kriittinen keskustelu on demokratian elinehto. Sen avulla saadaan torpattua huonoimmat hankkeet – ja parannettua kaikkia muita.

Jossakin muualla ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu. Kaikessa rakentamisessa on hyvät ja huonot puolensa – myös siellä muualla.

Siksi päättäjien pitää kuunnella kriittistä keskustelua herkästi ja punnita kokonaisuutta.

Oras Tynkkynen