Turvallisuus on hallinnut poliittista ilmatilaa siitä lähtien, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Mikään ei viittaa siihen, että aihe olisi lähivuosina olennaisesti menettämässä merkitystään.

Turvallisuutta ja puolustusta koskevissa kysymyksissä on Suomessa perinteisesti pyritty – ja myös päästy – laajaan yksimielisyyteen yli hallitus-oppositio- ja puoluerajojen. Silti on välillä hyvä palauttaa mieleen, mitä erityistä juuri vihreät voivat tuoda keskusteluun.

Vihreillä oli viime hallituskaudella ulko- ja sisäministerien kautta keskeinen rooli Suomen turvallisuuspolitiikan muovaamisessa. Tässä hahmottelen kymmenen vihreää näkökulmaa aiheeseen.

Puhun tiiviyden vuoksi ”turvallisuuspolitiikasta”, mutta viittaan sillä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kokonaisuutena. Lisää vihreitä näkökulmia voi lukea puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ohjelmasta.

1) Rauha. Turvallisuuspolitiikka on paljon keskustelua joukoista ja aseista, harjoituksista ja kyvykkyyksistä. Sotilaallisellakin varautumisella pyritään kuitenkin ensisijaisesti välttämään sota. Vihreiden tehtävä on muistuttaa, että perimmäisenä tavoitteena on aina konfliktien ennaltaehkäisy ja rauha.

2) Laaja turvallisuus. Suomen malli nojaa laajaan turvallisuuteen: ymmärrykseen siitä, että aseellisten uhkien rinnalla ja niihin kytkeytyen olennaisia ovat myös muut uhkat, kuten yhteiskunnan jakautuminen, pandemiat ja syrjäytyminen. Vihreät painottavat siitä, että malli pätee myös aikana, jona aseelliset uhkat ja sotilaallinen puolustus ovat korostuneet.

3) Ihmisoikeudet. Turvallisuus ei ole ihmisoikeuksista irrallinen saareke. Kun puolustamme Suomea, puolustamme vapaata yhteiskuntaamme ja sen perusarvoja. Vihreät edistävät turvallisuutta vaalien samalla ihmisoikeuksia kaikissa tilanteissa – on sitten kyse käännytyslain käsittelystä tai asevelvollisuuden uudistamisesta tasa-arvoiseen suuntaan.

4) Ympäristö. Ympäristö ja turvallisuus nivoutuvat elimellisesti toisiinsa. Yhtäältä syvenevä ekologinen kestävyyskriisi uhkaa pahentaa konflikteja ja vaikeuttaa niihin varautumista, toisaalta konfliktit kuormittavat ympäristöä. Vihreiden tehtävä on muistuttaa ympäristön ja turvallisuuden kohtalonyhteydestä, sillä muut sitä tuskin tekevät.

5) Solidaarisuus. Sekä velvollisuutemme että oma etumme on vahvistaa turvallisuutta myös rajojemme ulkopuolella. Voimme odottaa toisilta tukea, jos olemme itse valmiita auttamaan muita. Siksi vihreät mm. tukevat tinkimättä Ukrainaa, vaativat määrätietoisempia toimia rauhan saamiseksi Gazaan ja puolustavat kehitysyhteistyötä.

6) Kansainvälinen yhteistyö. Suomi on aina vaalinut kansallista puolustusta, mutta pienenä reunavaltiona olemme paljossa riippuvaisia muista. Vihreät ovat puhuneet pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön puolesta keinona vahvistaa myös kansallista turvallisuutta. Samoin vihreät ovat muistuttaneet YK:n ja Etyjin kaltaisten foorumien roolista.

7) Kokonaisturvallisuus. Kansainvälistäkin huomiota on niittänyt Suomen ajattelu kokonaisturvallisuudesta. Siinä turvallisuustyöhön otetaan mukaan valtion lisäksi yhteiskunnan muut toimijat yrityksistä kansalaisiin. Vihreät vaalivat kokonaisturvallisuutta mallina, jolla turvallisuustalkoisiin osallistetaan kaikki.

8) Sääntöpohjaisuus. Sopimuksiin nojaava sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä on ollut viime vuodet vastatuulessa. Vaihtoehto sopimuksille on kuitenkin vahvojen valtioiden yli- ja mielivalta. Vihreät pitävät kansainvälisten sopimusten puolta senkin takia, että niihin perustuva järjestelmä on pitkän päälle ennen kaikkea Suomen kaltaisten maiden etu.

9) Turvallistamisen haastaminen. Turvallistaminen viittaa ilmiöön, jossa turvallisuudella perusteleminen leviää yhteiskunnassa ja sivuuttaa muita näkökulmia. Se on demokratiassa ongelmallista. Vihreät haastavat ajattelua, jonka mukaan muita tärkeitä yhteiskunnallisia tavoitteita tai suomalaisen yhteiskunnan arvojen perusteita – kuten ihmisoikeuksia – olisi pakko sivuuttaa turvallisuuden nimissä.

10) Vuoropuhelu. Pitkään Suomessa keskusteltiin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta hyssytellen. Kulttuuri on onneksi muuttunut ja suora puhe lisääntynyt, mikä luo ymmärrystä ja luottamusta. Vihreät puolustavat avointa vuoropuhelua ja ovat esimerkiksi varoittaneet Venäjän kehityksen ongelmista kauan ennen kuin sitä pidettiin sopivana.

Oras Tynkkynen