Täyden kympin ehdokas Pekka Haavisto ei tullut valituksi presidentiksi. Miksi vaalitulosta voi silti pitää voittona? Esitän kymmenen syytä.
Demokratia toimi. Suomessa kaikki pääsevät vaikuttamaan tulokseen, media pystyy arvioimaan ehdokkaita kriittisesti eikä kukaan yritä kumota vaalitulosta väkivalloin. Nämä meille itsestäänselvät asiat ovat todellisuutta valitettavan pienelle osalle maailman ihmisiä.
Keskustelu pysyi rehtinä. Ennen kaikkea kiitos esimerkkiä näyttäneiden ehdokkaiden vaalikeskustelua käytiin voittopuolisesti rauhallisissa ja asiallisissa merkeissä. Jotain tästä rakentavasta otteesta toivoisi tarttuvan poliittiseen keskusteluun pysyvämminkin.
Valittiin erinomaisista ehdokkaista. Ensimmäisen kierroksen hyvistä ehdokkaista seuloutui toiselle kierrokselle kaksi erittäin hyvää ehdokasta. Tuskin koskaan Suomen poliittisessa historiassa on presidentinvaaleissa ollut tarjolla näin vaikuttava kattaus osaamista ja kokemusta.
Suomi näytti muuttuneensa. Ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä keräsi kaksi liberaalia ehdokasta, jotka ovat vankkumattomia kansainvälisen ja eurooppalaisen yhteistyön kannattajia. Toisella kierroksella valittavana oli kaksi vähemmistöön kuuluvaa ehdokasta, joilla kummallakin on ulkomailla syntynyt puoliso.
Haavisto rikastutti keskustelua. Haavisto toi keskusteluun tärkeitä näkökulmia mm. rauhansovittelusta, globaalista etelästä ja ilmastoyhteistyöstä. Ne toivottavasti jättävät jälkensä myös valittuun presidenttiin.
Haavisto teki upean kampanjan. Haavisto kohtasi tavallisia suomalaisia huoltoasemilla, kauppakeskuksissa ja maatiloilla 107 kunnassa. Tapaamisissa hienoa oli se, miten pitkien puheiden pitämisen sijaan hän antoi tilaa kansalaisten huolille ja kysymyksille.
Päihitettiin kyselyt. Tulos oli parempi kuin yksikään kysely vaalien alla antoi ymmärtää. Se syntyi kovalla työllä, mutta ennen kaikkea innostuksella ja uskolla yhteiseen asiaan.
Kisasta tuli poikkeuksellisen tiukka. Ero ehdokkaiden äänissä jäi lopulta vain noin sataan tuhanteen. Se on presidentinvaalien historian niukin ero.
Haavisto voitti laajalti. Vaikka kokonaisäänimäärässä Haavisto jäi täpärästi toiseksi, hän voitti monin paikoin ympäri maata – ja ehkä osan mielestä vähän yllättävissäkin paikoissa. Vaalipiireistä hän tuli ykköseksi Helsingin lisäksi Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Lapissa ja Ahvenanmaalla, kunnista mm. Harjavallassa, Rautavaarassa ja Muoniossa.
Sinä. Haaviston kampanja oli tavallisten suomalaisten voimannäyte. Siihen osallistui myös moni, joka ei ollut koskaan aiemmin osallistunut vaalikampanjoihin tai poliittiseen toimintaan. Lähde mukaan jatkamaan toimintaa Haaviston viitoittamalla tiellä!
Oras Tynkkynen
