Eduskunnan puhemiehelle
Autojen yhteiskäytöllä (car sharing) tarkoitetaan järjestelmiä, joissa osallistujat voivat käyttää autoja omistamatta niitä. Käyttäjä maksaa kuukausimaksun lisäksi varatusta ajasta ja ajetuista kilometreistä. Yhteiskäyttöauton voi varata sopivaksi katsomakseen ajaksi aina tunnin asioinnista usean viikon lomamatkaan asti. Autoja voi ottaa matkapuhelimella käyttöön niille varatuilta parkkipaikoilta mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Yhteiskäyttöjärjestelmiin kuuluu yli 70 000 ihmistä kymmenessä eri Euroopan maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Yhteiskäytön kärkimaassa Sveitsissä autoja voi ottaa käyttöön jo tuhannesta eri pisteestä. Yhteiskäyttöyrityksiä on maailmalla noin 200, ja niiden toiminta-alue kattaa yli 600 kaupunkia.
Toistaiseksi ainoa Suomessa toimiva yhteiskäyttöyritys on vuonna 1999 perustettu City Car Club. Yhtiön autoja voi varata Internetistä tai soittamalla varauskeskukseen, ja niitä voi ottaa käyttöön yli 70 pisteestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Yritys toimii myös Tukholmassa ja Göteborgissa. Lisäksi Espoon Otaniemessä toimii erityisesti opiskelijoille suunnattu Autopooli.
Keskivertoautoilijalle melkein 70 % auton kustannuksista on kiinteitä eli käytöstä riippumattomia. Yhteisautoa käytetään tehokkaammin – yksityisautot seisovat tyhjän panttina jopa 23 tuntia vuorokaudessa, yhteiskäyttöautot vain noin 8 tuntia – joten kiinteät kustannukset jakaantuvat usealle henkilölle. Kansainvälisten laskelmien mukaan yhteiskäyttö tulee kuluttajalle omaa autoa edullisemmaksi, jos ajokilometrejä kertyy vuodessa alle 12 000.
Yhteiskäyttöorganisaatio huolehtii mm. autojen hankinnasta, rahoituskuluista, vakuutuksesta ja huollosta. Kuluttaja hyötyy yhteiskäytön edullisuuden ja vaivattomuuden lisäksi siitä, että voi valita tilanteeseen sopivan kulkuneuvon pienestä kaupunkiautosta muuttoautoon. Autokanta on myös modernia ja tehokasta. Esimerkiksi City Car Clubin autojen keski-ikä on noin puolitoista vuotta.
Suurin voittaja on kuitenkin yhteiskunta. Yksi yhteiskäyttöauto korvaa 5-12 yksityisautoa, ja osallistujien ajokilometrit vähenevät kolmanneksella, joten yhteiskäyttö vähentää turhaa autoilua. Samalla vähenevät ympäristöä ja terveyttä vahingoittavat päästöt, ruuhkat sekä parkkipaikkojen tarve. Yhteiskäyttöpalvelu myös työllistää ihmisiä.
Liikenne- ja viestintäministeriö sekä EU-komissio ovat tutkineet autojen yhteiskäyttöä. Sitä suosittelee mm. kuntien kansainvälinen ympäristöjärjestö ICLEI.
Valtio ja kunnat voivat tukea autojen yhteiskäyttöä paitsi siirtymällä itse palveluiden käyttäjiksi myös kehittämällä yhteistyötä alan toimijoiden kanssa ja ottamalla autojen yhteiskäytön huomioon liikennepolitiikassa. Lisäksi julkisen vallan mukana olo toimii voimakkaana positiivisena markkinointikeinona ja kannustimena autojen yhteiskäytölle.
Yhteiskäyttöautojen verotusta voidaan keventää samaan tapaan kuin taksien hankinnan verotusta. Kansalaisille ja kunnille voidaan tiedottaa yhteiskäyttöautojen eduista ja mahdollisuuksista, ja kuntia voitaisiin velvoittaa ottamaan yhteiskäyttöautot huomioon parkkipaikkojen kaavoituksessa.
Yhteiskäyttöautojen ja julkisen liikenteen yhteistyömahdollisuuksia voitaisiin kehittää esimerkiksi yhteismarkkinoinnilla ja lippujärjestelmillä. Kunnissa yhteiskäyttöautoille voitaisiin tarjota ilmaisia pysäköintipaikkoja ja väliaikainen pääsy joukkoliikennekaistoille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä autojen yhteiskäytön edistämiseksi?
Helsingissä 20. päivänä tammikuuta 2006
Oras Tynkkynen /vihr
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovisen vastaus eduskunnan sivuilla.
