Taloussanomat 25.2.04
Päästökauppa vie tuhansia työpaikkoja! Suomalaisille yrityksille kertyy mittava lasku! Sähkön hinta nousee! Järkytys ja kauhistus!
VATTin tutkimusjohtajan Juha Honkatukian arviot EU:n päästökaupan työllisyys- ja talousvaikutuksista saivat toimitusten näppäimistöt sauhuamaan. Lehtiin ilmestyi näyttäviä otsikoita, joiden perusteella päästökauppa vaikutti Suomen talouden perikadolta.
Toimittajilta jäi tosin selvittämättä, mihin ahkerasti siteeratut luvut oikein perustuivat. Autetaan siis vähän.
Ensinnäkin lukujen taustalla olevassa tutkimuksessa oletetaan, että Suomi toteuttaa päästökaupan ainoana maana. Oletus on muuten hyvä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Päästökauppa perustuu EU-direktiiviin, joka tulee voimaan kaikissa jäsenmaissa. Muista EU-maista löytyy huomattava osa suomalaisen teollisuuden pahimmista kilpailijoista. Ne joutuvat yhtä lailla kantamaan oman osansa ilmastovastuusta.
Tutkimus myös arvioi pelkästään päästökaupan haittoja, ei lainkaan hyötyjä. Päästökauppa kuitenkin kannustaa tehostamaan toimintaa ja kehittämään uutta tekniikkaa ja osaamista, joita voidaan viedä muihin maihin. Tämä taas merkitsee selvää rahaa ja työpaikkoja.
Esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi, että ilmastostrategian mukainen puuvoiman lisäys tuottaa 10 000 työpaikkaa kotimaan tuotantoon ja yhtä monta vientiteollisuuteen vuoteen 2010 mennessä. VTT:n Climtech-ohjelma arvioi tuulivoimakomponenttien viennin voivan työllistää Suomessa 20 000 ihmistä vuoteen 2010 mennessä. Jos siis päästökauppa ottaa yhdellä kädellä, se antaa toisella.
Kokonaan oma lukunsa on, että talous- ja työllisyysvaikutusten arviointi on kovin hankalaa. Esimerkiksi vielä saman vuoden keväällä vuosina 1973–2000 tehdyt ETLAn koko vuotta koskevat bkt-ennusteet poikkesivat toteutumasta yhden prosenttiyksikön verran. Terve skeptisyys lienee siis paikallaan, kun puhutaan vuosikymmenen vaihteeseen kurkottavista ennusteista.
Tätä taustaa vasten otsikoita synnyttänyt VATTin arvio työllisyyden heikkenemisestä on käyttöarvoltaan melko marginaalinen – semminkin koska päästökaupan työllisyyshyödyt on jätetty huomiotta. Promilleluokan muutokset hukkuvat käytettyjen mallien puutteisiin ja kyseenalaisiin oletuksiin.
Keskustelussa olisi hyvä muistaa myös se, että päästöjä on joka tapauksessa vähennettävä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa, että Suomi ja EU istuvat kättensä päällä ja jäävät odottelemaan ilmastonmuutoksen täysimittaisia tuhoja.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on vähintään puolen vuosisadan urakka, joka on aloitettava toden teolla nyt. Toiminnan lykkääminen vain pahentaa tulevaisuuden taakkaa.
Koska päästöjä on joka tapauksessa vähennettävä, kannattaa keskittyä miettimään mahdollisimman tehokkaita ja taloudellisia päästövähennystapoja. Ja mitä tähän sanookaan samainen VATTin tutkimus? ”Taloudellisilla ohjauskeinoilla, kuten energiaverotuksella ja päästökaupalla voidaan rajoittaa päästöjä kustannustehokkaasti.”
Teollisuuden kannattaisi soimaamisen sijaan kiittää päästökauppaa, sillä vaihtoehdot tuskin olisivat sille yhtään mieluisampia. Jos kuitenkin esimerkiksi normiohjaus maittaa teollisuudelle markkinamekanismeja paremmin, ainakaan ympäristöjärjestöt tuskin asettuvat vastahankaan.
Muutamalla napakalla kysymyksellä – ja itse tutkimuksen pläräämisellä – olisi päästökauppauutisointi voinut näyttää toisenlaiselta. Mutta silloin ei olisi toki saatu niin vetäviä otsikoita.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on Maan ystävien varapuheenjohtaja ja tiedotusopin opiskelija.
