Laina konkurssin partaalla olevalle Kreikalle suututtaa. Juuri kun Suomi on vaivoin lähdössä nousuun taantumasta, meitä vaaditaan auttamaan taloudenpidon laiminlyönyttä ja tilastoissa petkuttanutta maata.

Potutuksen keskellä on hyvä muistaa muutama asia. Ensinnäkään emme tue Kreikkaa hyvää hyvyyttämme, vaan puhtaan itsekkäistä syistä. Jos Kreikan annetaan romahtaa, talouskriisi voi laajeta Espanjaan ja Portugaliin, ehkä Italiaan ja Irlantiinkin.

Kreikan kulo voisi levitä yli maanosan. Uudesta lamasta maksaisimme myös me suomalaiset supistuvana taloutena ja kasvavana työttömyytenä. Hinta olisi paljon kovempi kuin se 1,6 miljardia euroa, josta nyt keskustellaan.

Toiseksi apu Kreikalle ei ole lahja vaan laina. Suomi saa lainasta suurempaa korkoa kuin maksaa siitä itse. Mitään palveluita ei meillä leikata lainan takia.

Kolmanneksi Kreikka ei suinkaan saa lainaa ehdoitta. Maalla on edessä tiukka matokuuri, joka pakottaa laittamaan talouden kuntoon. Jos Kreikka ei toteuta talousohjelmaa, se ei myöskään saa lainaa. Lääkkeet ovat kreikkalaisille karvaita, mutta niiden vaihtoehto – talouden romahdus – olisi vielä kivuliaampi.

Neljänneksi akuutin kriisin ratkaisemisen lisäksi pitää puuttua taustalla piileviin kroonisiin ongelmiin. Vihreiden pitkään ajamia tavoitteita mm. pankkiverosta kannatetaan nykyään Euroopassa laajalti. EU:lla tulee olla riittävät valtuudet puuttua jäsenmaiden talousporsasteluun riittävän varhaisessa vaiheessa – ja riittävän tehokkaasti.

Olemme ikävässä tilanteessa, jossa on tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Jos nyt tuemme Kreikkaa, emme valitettavasti voi olla varmoja, että talouskuuri puree ja maa saa maksettua velkansa takaisin.

Mutta jos emme auta Kreikkaa, maa romahtaa lähes varmasti ja vie monta muuta mukanaan. Siitä suomalaisetkin maksaisivat kovan hinnan.

Oras Tynkkynen