Street Party on poliittinen juhla ja mukava mielenosoitus. Kadunvaltausaate on kulkenut pitkän matkan englantilaisilta tietyömailta Joensuun kaduille.
Kesällä 1996 joukko aktivisteja istui Aurajoen rannalla suunnittelemassa tulevaa liikennetoimintaa. Englannista oli juuri kantautunut innostavia uutisia: tuhannet ihmiset olivat vallanneet katuja autoilta ja pitäneet suuret juhlat. Vielä tuolloin moni meistä epäli, voisivatko katujuhlat todella toimia Suomen kaltaisessa maassa.
Vuotta myöhemmin nelisensataa nuorta oli kokoontunut Helsingissä Aleksis Kiven patsaan ympärille. Rautatientorilta he etenivät kulkueissa viime hetkeen asti salaisena pidettyyn kohteeseen Pohjois- ja Eteläesplanadin välille.
Yhtäkkiä kadulle kaartoi avolavallinen auto kyydissään pressuilla peitetyt äänentoistolaitteet. Ihmiset alkoivat juosta ympäriinsä – yhdet tukkivat tien, toiset pystyttivät laitteet, kolmannet alkoivat ripustaa banderolleja. Aggregaatti hyrähti käyntiin.
Alle kaksi minuuttia auton saapumisen jälkeen ensimmäiset tahdit kajahtivat kovaäänisistä ja juhla saattoi alkaa. Parhaimmillaan paikalla oli noin 700 ihmistä. Aurinko paistaa helotti kirkkaalta taivaalta, ja poliisit tyytyivät katsomaan vierestä kesäistä mutta laitonta juhlintaa.
Suomen ensimmäinen kadunvaltausjuhla kesti kuusi tuntia. Katsoin osuneeni kohtuullisen lähelle totuutta, kun kirjoitin tilaisuuden jälkeen lähetetyn lehdistötiedotteen otsikoksi “Katukarnevaali loistava menestys”.
Tanssilattialla ajaminen kielletty
Katujuhlia kutsutaan Suomessa Street Partyiksi, mutta maailmalla ne tunnetaan nimellä Reclaim the Streets (RTS) samannimisen brittiliikkeen mukaan. RTS oli alkujaan keskittynyt liikennepolitiikkaan, mutta keskelle tiheää asutusta Itä-Lontooseen rakennettavan M11-tien vastustaminen nosti esille myös yhteiskunnalliset kysymykset.
Vuonna 1994 Ison-Britannian hallitus hyväksyi pahamaineisen Criminal Justice Actin, joka käytännössä kriminalisoi huomattavan osan kansalaistoimintaa ja teknobileitä. Siitä tuli valtiovallan sorron symboli, joka politisoi maanalaisen teknoliikkeen ja toi sitä lähemmäksi aktivisteja.
Kun Lontoossa järjestettiin toukokuussa 1995 kaikkien aikojen ensimmäinen Street Party, RTS-liike oli syntynyt uudelleen erikoisena cocktailina liikennepolitiikkaa, konemusiikkia ja kumouksellista asennetta. Sittemmin kadut on vallattu Englannissa noin 50 kertaa ja Street Partya muistuttavia aatteellisia katujuhlia on järjestetty noin 20 maassa eri puolilla maailmaa.
Yksi maineikkaimmista Street Partyista järjestettiin samoihin aikoihin, kun suomalaiset aktivistit istuivat Aurajoen rannalla. Tuolloin noin 8 000 ihmistä valtasi tanssien Lontoossa kokonaisen moottoritien. Juhlahumussa osa tien asfaltista purettiin katuporalla. Lontoon keskustassa pidettyihin Street Partyihin on puolestaan osallistunut useaan otteeseen yli 10 000 ihmistä.
Suomi lienee Ison-Britannian jälkeen ensimmäinen maa, jossa järjestettiin katujuhlia. Etelän suurten kaupunkien kolmikko on ollut kohteena jo yhdeksän kertaa, ja todennäköisesti maailman pohjoisin Street Party järjestettiin Joensuussa viime kesänä. Vaisuimmissa juhlissa kadulla on hytkynyt muutama sata ihmistä, mutta parhaimmillaan on päästy pariin tuhanteen osanottajaan.
Ota, älä aja
Street Partyn perusajatus on yksinkertainen: katu vallataan autoilta juhlimiselle. DJ:t soittavat konemusiikkia, ja osanottajat tanssivat kadulla, seuraavat ohjelmaa tai – niin kuin näyttää muodostuneen tavaksi – naukkailevat viiniä viereisellä nurmikolla.
Ideologiset painotukset vaihtelevat maittain. Englannissa vastustetaan avoimesti kapitalismia ja liputetaan anarkismin puolesta. Kotimaisissa Street Partyissa on useimmiten nostettu etusijalle liikennepoliittinen viesti. Tapahtumalla halutaan osoittaa, että kadut olisivat viihtyisämpiä, jos autot eivät olisi tiellä meluamassa ja saastuttamassa.
Ainakin tähän asti mittaviksi paisuneet tapahtumat on onnistuttu järjestämään vapaaehtoisvoimin. Pakolliset kulut katetaan myymällä vaikkapa vegaanimunkkeja tai pääsylippuja jatkobileisiin.
Katujuhlien menestys näyttäisi perustuvan kykyyn yhdistää yhteiskunnallinen sanoma ilonpitoon ja tuoda toisilleen outoja aktivisti- ja teknoleirejä yhteen. Harva vaihtoehtoliikkeen 90-luvulla järjestämä mielenosoitus on yltänyt edes lähelle Street Partyjen osanottajamääriä. Vähissä ovat myös yhtä suuret bileet, joissa voi tanssia konemusiikin tahtiin – ja vieläpä ilmaiseksi.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on oli mukana järjestämässä Suomen kahta ensimmäistä sekä neljättä Street Partya. Tänä vuonna Street Partyja järjestetään Helsingissä 12.5. ja Mikkelissä 26.5.
