”Sotsin ilmasto on erittäin miellyttävä. Kesän helteisimpinäkin aikoina lämpötila pysyttelee yleensä +24°C:n paikkeilla.”
Juhani Hyvärinen: Matkailijan Neuvostoliitto

Koko matkamme ajan elohopea kohosi päivisin reippaasti yli 30 °C:n, ajoittain jopa 35 °C:een. Useimpina päivinä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä edes meri suonut leppeitä tuulia.

Säähän sopivasti tyyli Sotšin rantabulevardilla oli rento. Useimmat kävelivät ranta-asuissa, vanhat miehet kulkivat paita auki. Jotkut pienet lapset juoksivat alasti. Monet olivat valmiiksi pavunruskeita, jokunen myös ravunpunainen.

Kävelimme pitkät pätkät etsien ilmaista rantaa. Ensimmäisellä pääsymaksuttomalla kaistaleellakin perittiin maksu rantatuolista. Myös suihkusta piti maksaa erikseen.

Äitini pulahtaessa Mustaan mereen istuin rantavarjon alla, söin hedelmiä ja kirjoitin kortteja. Venäläiset tuntuivat suhtautuvan vartaloonsa luonnollisesti ja huolettomasti. Eri-ikäiset, -kokoiset ja -näköiset venäläiset nauttivat auringosta ja merestä turhia kainostelematta.

Mustan meren erikoisuus on ranta, joka koostuu pienen nyrkin kokoisista, aaltojen pyöreiksi hiertämistä kivistä. Osaa kivistä kirjovat kauniit raidat. Kiviranta on tosin mukavampi katsella kuin kokea: kivet kuumenevat auringonpaahteessa, ja niiden päällä on hieman kiikkerä kävellä.

Matkan rantavelvollisuuden suoritettuamme palasimme hotellille ja kävimme kevyellä päivällisellä. Äiti lähti illaksi balettiin katsomaan Joutsenlammen, minä etsimään nettikahvilaa. Käveltyäni viitisen kilometriä päädyin lopulta putiikkiin alle kivenheiton päässä hotellistamme.

Päivä ei mennyt hukkaan: sain hankittua todella eriskummallisen rusketuksen. Paitsi että niskassani on jyrkempi raja kuin Etelä- ja Pohjois-Korean välillä, ovat jalkani nyt eri paria.

Oikea jalka on puolisääreen asti kalpea, mutta siitä – jännetuppitulehduksen takia pitämäni siteen rajalta – iho punottaa lupaavasti. Vasen jalka taas on oikealta kyljeltään palaneen punakka.