Julkaistu aiemmin ranneliike.netissä.
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ilmoitti viime viikolla selvityttävänsä avioliittolainsäädännön kansainvälistä kehitystä. Näin pohjustetaan edellytyksiä hyväksyä tasa-arvoinen eli sukupuolineutraali avioliittolaki jo seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Ei kestänyt kauaa, kun kristillisdemokraattien Päivi Räsänen älähti ja ilmoitti ryhtyvänsä taisteluun ”avioliittosodassa”. Sotaisa retoriikka on ymmärrettävää, koska Räsäsen näkemykset ovat jääneet alakynteen ja uudistuksen läpimeno näyttää realistiselta.
Syrjivää nykykäytäntöä puolustavien argumentit ovat usein varsin huteralla pohjalla. Tässä kootusti 8 huonoa syytä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia – ja vastauksia niihin.
1) Käsitteillä saivartelu
Kansanedustaja Lauri Oinonen (kesk.) esitti taannoin eduskunnassa maineikkaan perustelun: “kielessä sanoilla on tietty, vakiintunut vastine: pöytä on pöytä, tuoli on tuoli jne.” Koska avioliitto on perinteisesti koskenut vain miehen ja naisen välistä liittoa, ei se voi koskea mitään muuta.
Ei ole vaikea keksiä esimerkkejä siitä, miten käsitteet ovat ajan kuluessa muuttuneet ja päivittyneet. Jos vaikka äänioikeuteen tai työaikaan suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin aikanaan, Suomi näyttäisi aika toisenlaiselta.
2) Konservatiivinen arvopohja
Yhdenvertaisuutta vastustetaan vetoamalla konservatiivisiin arvoihin. Esimerkiksi edustaja Esa Lahtela (sd.) on perustellut kantaansa toteamalla, että “pidän kiinni vanhoillisesta, kristillisestä arvopohjasta, jossa olen sattunut kasvamaan ja elämään”.
Ihmisten yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo ovat kuitenkin Suomessa hyvin laajasti jaettuja arvoja. Todennäköisesti ne nauttivat jopa laajempaa tukea kuin Lahtelan konservatiiviset arvot.
3) Raamatun tulkinta
Välillä vedotaan siihen, että enemmistö suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jonka oppiin nais- ja miesparien avioliitto ei kuulu – ainakaan toistaiseksi. Koska niin suuri osa suomalaisista jäsenyydellään allekirjoittaa kirkon opit, ei voida säätää niiden vastaisia lakeja.
On hyvä muistuttaa, että myös osa teologeista ja kirkon työntekijöistä puoltaa nais- ja miesparien vihkimistä kristillisin perustein. Kyselyjen mukaan suomalaisista useampi kannattaa kuin vastustaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä jopa kirkossa.
Yleensä kuitenkin Suomessa on lähdetty siitä, ettei lakeja laadita Raamatun, Koraanin tai minkään muunkaan uskonnollisen teoksen perusteella, vaan kansalaisten ja heidän valitsemiensa edustajien omantunnon ja harkinnan mukaan. Maailmalla on toki Saudi-Arabian ja Iranin kaltaisia teokratioita, joissa uskonto sanelee maallisia lakeja. Suomessa tuskin halutaan ottaa niistä mallia.
4) Kirkon suojeleminen
Räsänen varoittaa Uuden Suomen blogissaan, että tasa-arvoinen avioliittolaki loisi painetta myös kirkoille vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Näin valtio puuttuisi sopimattomalla tavalla kirkon opillisiin valintoihin.
Itse katson, että kirkon ei tulisi voida sanella maallisia lakeja – eikä lainsäätäjien kirkon sisäisiä asioita. Lainsäädännön tavoitteena tulee olla tasa-arvoinen siviilivihkiminen. On sitten kirkon oma asia päättää, haluaako se vihkiä mies- ja naispareja. Kirkkoa ei pakoteta vihkimään esimerkiksi kirkkoon kuulumattomia parejakaan.
5) Lisääntymisen edistäminen
Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) on argumentoinut blogissaan näin: “kirkossa avioliitolla on ollut erityinen merkitys luomistyön jatkajana: vain miehen ja naisen yhteys luo syntymän ihmeen”. Avioliiton tulisi siis kuulua vain lapsia tekeville.
Tällöin avioliitot olisi kai loogista kieltää esimerkiksi hedelmättömiltä ja steriloiduilta ihmisiltä. Entä miten tulisi kohdella pareja, jotka syystä tai toisesta eivät edes halua hankkia lapsia?
Lisäksi on hyvä muistaa, että myös monilla nais- ja miespareilla on lapsia. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis ole ristiriidassa sen kanssa, että avioliitto tukee lasten kasvattamista ja vahvistaa lapsen asemaa suhteessa vanhempiinsa..
6) Luonnonjärjestyksen vaaliminen
Monissa puheenvuoroissa paalutetaan avioliitto-oikeus tarkemmin määrittelemättömään luonnonjärjestykseen. Avioliiton rajaamista vain naisen ja miehen väliseksi pidetään luonnollisena.
Koulutukseltani yhteiskuntatieteilijänä suhtaudun varauksellisesti politiikan argumentoimiseen luonnolla. Miten luonnollisuus määritellään?
Onko luonnollista se, mitä alkuihmiset tekivät savannilla? Keskiajalla tai 1930-luvun Suomessa? Kuinka luonnollista on käyttää silmälaseja, lentää lentokoneella tai käyttää tietokonetta? Onko edustuksellinen demokratia luonnollinen vai luonnoton järjestelmä?
Ihmiset tekevät paljon asioita, joita joku voi pitää ”luonnottomina”. Toisaalta pyrkimystä edistykseen ja yhdenvertaisuuteen voi jopa pitää ihmiselle tietyllä tavalla luonnollisena.
7) Moniavioliittojen pelko
Räsänen on väittänyt tasa-arvoista avioliittolakia puoltavista argumenteista, että “aivan samoista perusteluista käsin voisi ehdottaa, että avioliitto voitaisiin sallia myös useammalle kuin kahdelle henkilölle”. Jos kerran mies- ja naisparit, miksei sitten kolmen tai neljän hengen suhteet?
Nykyinen avioliittolaki asettaa kuitenkin ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella. Avioliiton osapuolten määrän rajaaminen kahteen taas kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun vastaavaan tekijään katsomatta.
Kannattaa myös suhtautua kriittisesti väitteeseen, jonka mukaan jokin uudistus automaattisesti johtaa johonkin toiseen. Emme ajattele niinkään, että jos arvonlisäveroa korotetaan yhdellä prosentilla, se johtaa vääjäämättä sen korottamiseen kohta kahdella prosentilla. Jokaisesta uudistuksesta päätetään erikseen.
8) Avioliiton mureneminen
Usein myös väitetään, että avioliitto-oikeuden laajentaminen jotenkin murentaisi avioliiton arvostusta ja asemaa yhteiskunnassa. Jos nais- ja miesparitkin pääsisivät naimisiin, se tekisi avioliitosta vähempiarvoisen.
Jos kuitenkin niinkin moni ihminen on valmis taistelemaan oikeudesta mennä naimisiin, eikö se päinvastoin kerro siitä, että avioliitto-oikeus on jotain arvokasta? On myös vaikea nähdä, miten nais- ja miesparien oikeus mennä naimisiin olisi pois eri sukupuolta olevilta aviopareilta.
Huonoja syitä on varmasti muitakin. Kerro oma suosikkisi!
Oras Tynkkynen
11 Responses
On tietysti helppoa argumentoida tyhmien ihmisten mielipiteet nurin, jos hakee esimerkkinsä äärimmäisyyksistä; jos Lauri Oinonen ei kykene syvääluotaavaan ajatteluun, se ei tarkoita, etteivätkö monet muut asiaa samalta kannalta perustelevat kykenisi. Kannatan samaa sukupuolta edustavien parien oikeutta yhteiseen sukunimeen ja ulkoiseen adoptioon, mutta onko olennaista, että heidän suhdettaan kutsutaan avioliitoksi? Mielestäni Eija-Riitta Korholalla on ollut varsin ansiokasta pohdiskelua aiheen tiimoilta, ja hän on esittänyt hyvän vertauksen: “Miksi muuttamiseksi ei käy oikeuksien korjaaminen – miksi sanat ja käsitteet pitää muuttaa? Eikö naistenkin oikeuksissa ole olennaista, että naisille annetaan samat oikeudet kuin miehille – ei se että heitä aletaan kutsua miehiksi.”
Vastaapa tähän.
Jos Suomessa valkoihoisen puolison kanssa voisi solmia avioliiton, mutta mustaihoisen kanssa pitäisi rekisteröidä parisuhde, tätä pidettäisiin todennäköisesti yleisesti perusteettomana syrjintänä ja siten perustuslain vastaisena. Kun samoin toimitaan puolison sukupuolen perusteella, jostain syystä osa ihmisistä ei näe tässä ongelmaa.
Jokainen voi miettiä, miltä eriarvoistava kohtelu tuntuisi omalla kohdallaan. Oletetaan Jani esimerkin vuoksi heteroksi; jos sinulta kiellettäisiin oikeus mennä naimisiin, miltä se sinusta tuntuisi? Riittäisikö se, että voisit saada samat oikeudet rekisteröimällä parisuhteesi?
Jos haluaisin mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, minulle erityisen olennaista olisi se, että meillä olisi de facto samat juridiset oikeudet kuin muillakin pariskunnilla. Pidän suhteellisen selvänä, että avioliittolain vieminen eduskunnassa läpi on huomattavasti vaikeampi tehtävä kuin mitä parisuhdelain kosmeettinen muuttaminen (sukunimen ja ulkoisen adoptio-oikeuden osalta) olisi. Siksi tyytyisin parisuhdelain muuttamiseen; haluaisin muutoksen mahdollisimman ripeästi. Henkilökohtaisesti minulle riittäisi samojen oikeuksien saaminen parisuhteen rekisteröimisen kautta.
Mielestäni yhdenvertaisuudella viitataan ennen kaikkea yksilöiden, ei instituutioiden, väliseen yhdenvertaisuuden lain edessä. Jos instituutioiden välille kuuluu täydellinen tasa-arvo, miten argumentoit moniavioisuuden kumoon?
Ymmärrän, että Janille riittäisivät yhtäläiset oikeudet eikä sillä olisi hänelle väliä, että hänen liittoaan kutsuttaisiin rekisteröidyksi parisuhteeksi, kun enemmistöllä sitä kutsuttaisiin avioliitoksi. Moni ajattelee kuitenkin toisin. Kysymys kuuluukin: onko Janilla asiallisia perusteita kieltää muita solmimasta avioliittoa sen takia, että hän ei itse pidä sitä henkilökohtaisesti tärkeänä?
Tasa-arvoisen avioliittolain oloissa kaksi ihmistä voisi solmia avioliiton syrjimättä ketään puolison ihonvärin, uskonnon, äidinkielen, kengän koon tai sukupuolen perusteella. Avioliiton rajaaminen kahteen henkilöön ei aseta ketään ihmistä eriarvoiseen asemaan samalla tavalla.
En välittäisi siitä, kutsuttaisiinko juridisesti tasavertaista suhdetta rekisteröidyksi parisuhteeksi vai avioliitoksi, joten olisiko minulla asiallisia perusteita kieltää muita solmimasta avioliittoa tällä perusteella? Ei tietenkään, mutten niin ole missään kohdin väittänytkään. Olen vain vastannut kysymykseen, joka esitettiin viestissä 2: “Jos sinulta kiellettäisiin oikeus mennä naimisiin, miltä se tuntuisi? Lähinnä sanoin ettei hirveästi hetkauttaisi; se oli henkilökohtainen kantani minulle esitettyyn kysymykseen, ei muuta.
Olennaisempaa olisi tasavertaiset oikeudet, jotka tahtoisin niin ripeästi kuin mahdollista. Uskooko Oras itsekään, että sukupuolineutraalilla avioliittolailla olisi mahdollisuuksia mennä läpi vahvasti kristillisessä eduskunnassa vaikkapa ensi vaalikaudella? Väitän, että tarpeeksi moni edustaja ei ole halukas kannattamaan esitystä, joka varsinaisen sisältönsä ohella tuottaisi päänvaivaa talousongelmista ja uskovajeesta kärsivälle kirkolle. Sen sijaan pidän selvänä, että parisuhdelainsäädännön hiominen olisi tämän rinnalla hyvin kevyehkö toimenpide.
Miksi ylipäätään maallisessa lainsäädännössä halutaan enää 2000-luvulla ylläpitää avioliittokäsitettä, joka säilyttää tietyn uskontokunnan asemaa kuultuna tahona? Eikö kannattaisi lainsäädännössä pyrkiä nykypäivänä syrjimättömyyteen niin kristillisiä, homoseksuaaleja kuin ei-kristillisiä heterojakin kohtaan ja määrittää vain yksi “pysyvä parisuhde”, johon olisi oikeus kaikilla, eikä vain kristityillä? Avioliitto säilyisi edelleen kirkon keinona liittää yhteen kristillisiä miehiä ja naisia heidän näin tahtoessaan. Jossain määrin koen, että jos yllämainitun lain lähtökohtana pyritään laajentamaan avioliiton käsitettä, pidetään kirkko keskusteluissa mukana, vaikka pyrkimys varmasti olisi laajemminkin suoda oikeus tietynlaisen parisuhteen määritelmän täyttyessä oikeuksia toisiin osiin lainsäädännössä.
Samat lailliset oikeudet kaikille, mutta kirkko on pidettävä laillisuuskeskustelusta poissa. Kirkko voi säilyttää oman näkemyksensä miehen ja naisen välisestä avioliitosta, mikäli kokee sen edelleenkin oppiensa mukaiseksi. Näin ollen joidenkin viisaiden olisi hyvä alkaa selvittää sanan avioliitto merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. Avioliitto-sana liittyy vahvasti myös uskontoon ja perinteisiin, joten termien uudistamista on mietittävä jos lakeja uudistetaan. Termien uudistaminen ei ole syrjivää ketään kohtaan, vaan nimenomaan ajan mukana kulkemista ja yhdenvertaisuuden edistämistä.
Oraksen kommentti: ” Avioliiton rajaaminen kahteen henkilöön ei aseta ketään ihmistä eriarvoiseen asemaan samalla tavalla”.
On väärin kieltää avioliitto kahdelta aikuiselta ihmiseltä sukupuolen perusteella, joten yhtälailla väärin on myös sen kieltäminen monelta ihmiseltä keskenään.
Homojen kuuluu saada samat oikeudet kuin heteroparienkin. Kukaan ei voi määrittää, kenen kanssa aikuisella ihmisellä on oikeus mennä naimisiin tai mikä on ”luonnotonta”. Kuinka homoavioliittojen puolustaja voi olla puolustamatta moniaviollisuutta? Ymmärrän ihmisiä, jotka ajavat yhdenvertaisen avioliiton lakia. Yhdenvertainen tarkoittaa sitä että ihmisellä on oikeus mennä kenen vain aikuisen ihmisen, joka pystyy itsenäisesti päättämään omista asioistaan, kanssa naimisiin, ja jos monen ihmisen välinen avioliitto tekee jotkut onnelliseksi, se heille suotakoon. On syrjintää kieltää tämä oikeus joiltain. En voi ymmärtää, kuinka joku voi ajaa vain homoavioliittojen asiaa vedoten yhdenvertaisuuteen.
“Nykyinen avioliittolaki asettaa kuitenkin ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella. Avioliiton osapuolten määrän rajaaminen kahteen taas kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun vastaavaan tekijään katsomatta.”
Oras, argumentoit yllä kohdassa 7 samalla virheellisellä tavalla kuin TV2:n Homoillassa. Tuolloinkin väitit, ettei sinulla ole Suomen lain mukaan “oikeutta mennä naimisiin”.
Totuus kuitenkin on, että sinulla on tarkalleen sama oikeus mennä naimisiin kuin kenellä tahansa suomalaisella. Saat näet naida kenet tahansa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön, joka on avioliittolain mukaan muuten kelpoinen. Voisin sinua siteeraten todeta, että “avioliiton osapuolten [sukupuolten] rajaaminen [mieheen ja naiseen] kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun vastaavaan tekijään katsomatta.” Tyytyisitkö tähän? Miksi sitten odotat polyamoristien hyväksyvän väitteesi siitä, että laki kohtelee heitä kyllä täysin yhdenvertaisesti muiden kanssa?
Homoseksuaalit eivät ymmärrettävistä syistä välitä käyttää heillekin yhteistä ja yhdenvertaista oikeuttaan. Olisi rehellistä myöntää, että he itse asiassa haluavat ERIoikeuden naida tavalla, jota laki ei salli kenellekään, edes sitä jostakin oudosta syystä haluavalle heterolle — siis naida samaa sukupuolta oleva henkilö. Ymmärrät varmaan, että polyamoristien haluama erioikeus naida useampi henkilö yhdellä kertaa on täysin analoginen. Jos puolisoiden sukupuoli ei ole olennainen osa avioliiton sisältöä, ei puolisoiden lukumääräkään sitä ole.
Olen kirjoittanut aiheesta pidemminkin: http://raapustus.net/?id=118.
Ihan kiva varmaan olla Oras T.
Ihan kiva myös olla Lasse J. , KD jäsen ja sun vastustajasi.
Amen.
Jasu Markkasen (kommentti nro 8) on täysin oikeassa siinä, että kohdan 7 argumentaatio on yksiselitteisesti virheellistä. Tietenkin avioliiton rajaaminen kahden väliseksi “syrjii” niitä, jotka haluavat olla esim. kolmenkeskisessä suhteessa/liitossa.
Oras Tynkkynen ei ole esittänyt minkäänlaista puolustusta. Onkin syytä olettaa, että kestävää puolustusta hänen argumentaatiolleen ei löydy. Näin ollen joudumme, logiisuuden vaatimuksen vuoksi, hylkäämään sen, mitä Tynkkynen esittää.
Tynkkysen ja kumpp. olisikin nyt johdonmukaista ja eettisesti kestävää laajentaa lakialoitettaan sukupuolineutraalista paitsi lukumääräneutraaliin myös sukulaisuusneutraaliin. Tai vähintäänkin tultava kertomaan näillä omilla palstoillaan, millä perusteella sukupuolineutraaliin rajoittuminen olisi johdonmukaista ja tasa-arvoista.
Eduskuntavaaleja ajatellen alkaa olla jo kiire!
Kommentit kohdittain:
1) Käsitteillä saivartelu
Lain puolustajat saivartelevat käsitteillä, koska yrittävät väkisin nimittää homoliittoa tai lesboliittoa avioliitoksi
2) Konservatiivinen arvopohja
Ihmiset ovat yhdenvertaisia Suomessa, Suomi noudattaa yhdenvertaisuutta koskevia sopimuksia
Konservatismi sinänsä ei itsessään ole varteenotettava arvo, kysymys pitää olla aatteen sisällöstä
3) Raamatun tulkinta
Raamattua ei kannata tulkita, se on (Jumalan Sanaa)
Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri osa kansasta on jotakin mieltä, vaan siitä mikä on totuus
Jeesus sanoo: minä olen Tie, Totuus ja Elämä
Koko länsimainen kulttuuri on rakentunut Raamatun pohjalle.
Esim. rikoslaissa tappaminen on kielletty (5. käsky: Älä tapa)
varastaminen on kriminalisoitu (7. käsky: Älä varasta)
4) Kirkon suojeleminen
Kirkon suojeleminen on tietenkin positiivinen asia (kristittyjen mielestä)
En kyllä toivo kirkon vihkivän homo- tai lesbopareja
5) Lisääntymisen edistäminen
Ei olisi kovin järkevää tai empaattista kieltää avioliitto pareilta, jotka eivät voi saada lapsia.
Mistä hedelmätön voi etukäteen tietää olevansa kykenemätön saamaan lapsia?
Se olisi brutaalia pilkkaa
Ihmisen tehtävä on täyttää maa
7) Moniavioliittojen pelko
“Nykyinen avioliittolaki asettaa kuitenkin ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella.”
Ei aseta, koska mies ja nainen ovat laissa tasa-arvoisia: kumpikoin voi tehdä aloitteen avioliiton perustamiseksi.
8) Avioliiton mureneminen
Yhden miehen ja yhden naisen liitto on avioliitto.
Homoliitolla ja lesboliitolla on omat arvonsa ja arvostuksensa.