Neuvottelut Kööpenhaminassa ovat takunneet tänään pahemman kerran. Vietin runsaat kaksi tuntia odottaen yhden istunnon alkua, mutta luovutin kuultuani taas uudesta tunnin lykkäyksestä.

Rinnan neuvottelujen – tai niiden odottamisen – kanssa on tänään seurattu valtioiden virallisia puheenvuoroja. Niihin mahtuu paljon virallisten kantojen toistamista ja yleistä puhetta ilmastonsuojelun tärkeydestä. Koreiden lauseiden välissä on kuitenkin myös kiinnostavia kannanottoja.

Afrikan puolesta puhunut Etiopian pääministeri Meles Zenawi esitti, että rahoituksen köyhien maiden ilmastotyöhön pitäisi nousta sataan miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Esitys on dramaattisesti alhaisempi – ja realistisempi – kuin aiemmat Afrikan vaatimukset.

Eilen vaadin joustoa myös kehitysmailta. Tänään Zenawi vastaa:

”Koska meillä [Afrikka] on enemmän menetettävää kuin muilla, meidän täytyy olla valmiita joustamaan ja venymään erityisen paljon muiden huomioon ottamiseksi. Juuri sen saavuttamiseen esitykseni pyrkii.”

Ehkä tiukimman puheenvuoron esitti kuitenkin Mohamed Nasheed. Ilman papereita puhunut Malediivien presidentti mm. kuvaili Kiinan päästöintensiteettitavoitetta ”mahdottomaksi hyväksyä”.

Nasheedista on lyhyessä ajassa tullut maailman omatunto, yksi neuvottelujen moraalisista johtajista. Hän muistutti Kööpenhaminaan kokoontunutta maailman ykkösketjua: ”Jos emme löydä sopua seuraavien 48 tunnin kuluessa, saatamme olla tuhoon tuomittuja.”

Kööpenhaminassa maailmanyhteisö tuntuu olevan mahdottoman edessä. Nasheed ei kuitenkaan puhunut vain tuhosta.

”Me kieltäydymme luopumasta toivosta.”

Oras Tynkkynen bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää blogeja ja muuta Köpis-materiaalia osoitteessa http://www.vihreat.fi/cop15