Ilmastokriisi uhkaa ja halpa öljy ehtyy. Kansantalous pitää puskuroida energian hinnan nousua ja tuontiriippuvuutta vastaan. Rakennemuutoksen koettelema Suomi tarvitsee kotimaisia työpaikkoja ja uutta teknologiaa.

Syyt siirtyä uusiutuvaan energiaan ovat ilmeisiä. Kestäviä ratkaisuja on jo yllin kyllin markkinoilla. Teknologia on myös kehittynyt lupaavasti: esimerkiksi tämän päivän tuulimyllyt ja lämpöpumput ovat selvästi tehokkaampia, luotettavampia ja edullisempia kuin edeltäjänsä vielä vain joitakin vuosia sitten.

Lämpöpumppuala on ollut Suomessa vahvassa myötäisessä. Myynti kasvoi vuonna 2008 edellisvuodesta peräti 30 prosenttia. Maahan on asennettu jo noin 200 000 pumppua. Nettona pumput tuottivat toissavuonna uusiutuvaa energiaa 3,5 terawattituntia – suunnilleen saman verran kuin yksi Loviisan ydinreaktori sähköä vuodessa.

Lämpöpumppuala on siis jo hyvin lähellä viiden terawattitunnin tavoitetta, jonka hallitus asetti ilmasto- ja energiastrategiassa vuodelle 2020. Strategian hyväksymisen jälkeen perusteet pumppujen käytölle ovat vain vahvistuneet. Metsäteollisuuden rakennemuutos on leikannut bioenergian tuotantoa ja korostanut tarvetta lisätä muita uusiutuvia.

Tavoitteet on tehty ylitettäviksi. Vuosikymmenen lopussa lämpöpumpuilla voisi hyvinkin tuottaa kymmenisen terawattituntia uusiutuvaa energiaa. Hallituksen toimet – sähkön ja lämmitysöljyn verojen korotukset sekä kotitalousvähennyksen laajennus – kannustavat voimakkaasti pumppujen ja muiden kestävien lämmitysratkaisujen lisäämiseen.

Kestävän energiatalouden edistämistä jarruttaa kuitenkin jäsentenvälinen kisa. Pelletti-ihmiset arvostelevat lämpöpumppufirmoja, suuria tuulipuistoja rakennuttava yritys kritisoi pienoistuulimyllyjä. Uusiutuvateollisuus vähättelee energiatehokkuuden merkitystä, ja kunkin alan sisällä firmat haukkuvat toisiaan.

Tämän kisan voittajia ovat vain saastuttajat. Öljysheikit ja kivihiilen louhijat nauravat partaansa.

Kaikilla uusiutuvilla on kuitenkin vahvuutensa. Olennaisin kysymys ei olekaan se, onko maalämpöpumppu parempi kuin ilma-vesilämpöpumppu tai aurinkokeräin. Oikea kysymys on se, miten voimme yhdessä edistää kaikkien kestävien ja kotimaisten uusiutuvien käyttöä – ja miten joka kotiin, yritykseen ja kuntaan löydetään kuhunkin tilanteeseen sopiva ratkaisu.

Euroopassa uusiutuvateollisuuden yhteistyötä on edistänyt yhteinen kattojärjestö EREC. Tarvittaisiinko myös Suomeen uusiutuvan energian liitto, joka kokoaisi sateenvarjonsa alle bioenergia-alan Finbion, tuulivoimayhdistyksen, lämpöpumppualan SULPUn ja muut uusiutuvan energian järjestöt? Pitäisi vastaava liitto perustaa energiatehokkuusteollisuudelle?

Suomella on edessä haastava siirtymä vähäpäästöiseen energiatalouteen. Kestävien ratkaisujen toimijoiden kannattaa yhdistää voimansa, ei hajottaa niitä.