Maanantaina polkupyörä tuli tarpeeseen, sillä jouduin sukkuloimaan Tampereella kahden päällekkäisen tilaisuuden väliä. Aloitin aamun kuuntelemalla eläkeläisjärjestöjen edustajien valituksia Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan työvaliokunnan kokouksessa.
Järjestöt olivat huolissaan mm. taitetusta indeksistä ja verovähennyksistä. Kerroin vihreiden kannattavan ennemmin kansaneläkkeiden korottamista.
Pirkanmaan liitosta polkaisin kaupunginvaltuuston strategiaseminaariin Rosendahliin. Tilaisuus ei ollut ihan niin kiinnostava kuin otsikosta olisi voinut päätellä.
Tiistaina kuuntelin ministeri Enestamia energia- ja ilmastostrategian päivityksestä talousvaliokunnassa ja Alkio-opiston valtiotieteilijät kuuntelivat minua eduskunnan lehterillä. Arvostan vierailijaryhmiä, jotka tuppisuisen nököttämisen sijaan esittävät aktiivisesti kysymyksiä.
Helsinki-pikavisiitin jälkeen palasin Tampereelle kuuntelemaan Bill Clintonin puhetta. Tampere-talossa ennen Clintonia esiintyneen Jari Sarasvuon jätin suosiolla väliin. Osalle läsnä olleista jäi epäselväksi, kuinka paljon Sarasvuo parodioi itseään.
Clintonin puheen aloitus myöhästyi reippaasti. Koska aikaa oli yllin kyllin, lähdin demarivaltuutettu Joonas Lepistön kanssa kauppaan ostamaan evästä. Palattuamme vartti ennen ilmoitettua alkamisaikaa ovet oli kuitenkin jo suljettu eikä saliin enää päässyt. Niinpä katsoin Clintonin puheen monitorista käytävällä. Terveisiä vain järjestäjille.
Clinton puhui jälleen hyvin ja vakuuttavasti.
Hän totesi ilmastonmuutoksen olevan ihmiskunnan suurin uhka ja päästöjen vähentämisen tarjoavan jättimäisiä taloudellisia mahdollisuuksia.
Kuulostaako tutulta? Juuri samaa viestiä olen toistanut kymmenissä tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.
Keskiviikkona talousvaliokunnan ministerikimarassa oli vuorossa valtiovarainministeri Heinäluoma. Täysistunnon ja lentokentälle lähdön välissä ehdin käydä avustajani Anskun kanssa Kiasma-museon kaupassa. Sieltä ostin “Help me, Obi-Wan Kenobi” -rintamerkin ja kentältä uusimman Scientific Americanin.
Lennon määränpäänä oli taas Bryssel. Perillä tapasin puoliksi japanilaisen kaverini, joka näyttää erehdyttävästi animehahmolta.
Euroopan parlamentissa osallistuin vihreiden energiapoliittiseen seminaariin, jossa käsiteltiin ilmasto- ja energiapolitiikan sekä ulkopolitiikan suhdetta. Lisäksi käytiin läpi ajankohtaista tilannetta unionissa ja jäsenmaissa.
Paradoksaalista kyllä, tulkkaus hankaloitti kokousta. On helpompaa ymmärtää espanjalaisen parlamentaarikon englantia kuin tulkin epätoivoista yritystä kääntää konetulitahtista papatusta itselleen vieraasta aiheesta.
Jos olisin tiennyt kokouksen annin laihuuden, en olisi lähtenyt ollenkaan, sillä ympäristösyistä pyrin välttämään lentämistä viimeiseen asti. Maksoin kyllä säntillisesti vapaaehtoisen lentomaksun. Toisaalta matkaan mahtui paljon epävirallista kahvittelua ja jutustelua, josta on toisinaan enemmän hyötyä kuin virallisesta ohjelmasta.
Perjantaina laistoin Euroopan vihreiden ilmastokampanjan palaverista ja menin kuuntelemaan komission päästökauppa-asiantuntijaa. Hän teki selväksi, ettei toiselle kauppakaudella voida tehdä isoja muutoksia. Sen sijaan komissio aikoo tarkentaa jäsenmaiden ohjeistusta ja valvontaa.
Vielä aamulla komission edustaja oli vaitonainen jäsenmaiden toteutuneista päästöluvuista. Myöhemmin kävi ilmi, että tietoteknisen virheen takia päästötiedot olivat olleet verkossa kaikkien nähtävissä.
Koska valtaosassa maista – myös meillä Suomessa – yritykset olivat tarvinneet päästöoikeuksia selvästi niille myönnettyä vähemmän, päästöoikeuksien hinta romahti. Tämä kertonee parista asiasta.
Ensinnäkin valtiot olivat liian avokätisiä kylväessään kottikärrykaupalla päästöoikeuksia niitä kinunneille yrityksille. Toiseksi päästökauppa näyttää kannustavan päästövähennyksiin – niin kuin sen on tarkoituskin tehdä.
Brysselistä lähdin viettämään viikonloppua Hollantiin. Ensin menin Rotterdamiin, koska en ollut käynyt siellä aiemmin.
Rotterdamilla on Hollannissa vähän huono maine, mutta minulle kaupunki näytti parhaat puolensa. Falafelkauppias antoi alennusta, koska minulla ei ollut sopivaa rahaa. Ihastelin uutta arkkitehtuuria ja ensiluokkaisia liikennejärjestelyitä. Ostin myös nipun levyjä (suosittelen Squarepusherin Ultravisitoria).
Viikonlopun aikana tapasin ystäviäni eri puolilla Hollantia. Palasin Suomeen äitienpäivänä eli sunnuntaina.
