Viikon aluksi kävin Tampereella parturissa. Tuoreen tukkani ensiesiintyminen oli Tampereen molempien yliopistojen ylioppilaskuntien Pirkanmaan kansanedustajille järjestämässä tilaisuudessa. Puhuimme erityisesti opintotuesta ja korkeakouluverkon rationalisoimisesta.

Kerroin vihreiden tukevan kauan kaivattua opintorahan korottamista. Viimeksi opintorahan suuruutta muutettiin vuonna 1995 – alaspäin. Opintoraha on suhteettoman pieni verrattuna useimpiin muihin yhteiskunnan tukiin. Tosin monia muitakin kuten peruspäivärahaa ja minimivanhempainpäivärahoja olisi syytä korottaa köyhimpien suomalaisten aseman parantamiseksi.

Viikonloppuna olin kiertänyt neljällä paikkakunnalla Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla puhumassa ilmastonsuojelusta, ja maanantaina jatkoin vielä Hämeenlinnaan. Seurana oli paikallinen vihreiden kansanedustaja Kirsi Ojansuu.

Tiistaina kävin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen YleQ-radiokanavan suorassa lähetyksessä keskustelemassa liikenteen biopolttoaineista VTT:n erikoistutkijan Tuula Mäkinen kanssa. Pohdimme mm. biopolttoaineiden edistämisen mahdollisuuksia ja ekologista kestävyyttä.

Biopolttoaineet voivat auttaa liikenteen öljyriippuvuudesta vierottautumisessa ja ilmastonsuojelussa, mutta ihmeratkaisuksi niistä ei ole. Peltobiomassaa ei tahdo riittää koko liikenteen tarpeisiin, ja myös biopolttoaineiden tuotantoon liittyy ympäristöuhkia.

Siksi meidän on biopolttoaineiden käytön edistämisen lisäksi vähennettävä liikennetarvetta, ohjattava ihmisiä autoista joukko- ja kevyen liikenteen käyttöön sekä parannettava autojen energiatehokkuutta. Juuri tähän tähtää huhtikuun lopulla julkistettava vihreiden liikennepoliittinen ohjelma.

Päivän täysistunnossa käsiteltiin tulevien vuosien budjettikehyksiä. Radiokeskustelun takia kehyksen kritisoiminen jäi tällä kertaa kollegoitteni tehtäväksi.

Työpäivän päätteeksi vedin liikennepoliittisen työryhmän verkkokokouksen ircissä. Koska ohjelmassamme puhutaan etätyön edistämisestä, on luontevaa, että kokeilimme sitä myös itse. Kokoukseen osallistui ihmisiä mm. Kuopiosta, Tampereelta, Kouvolasta ja Jyväskylästä, joten verkkokokouksella vähensimme liikennetarvettamme mukavasti.

Keskiviikkona eduskunnassa vietettiin Itämeri-päivää – ja syystä, sillä meren tila on heikko, osin katastrofaalinen. Näkyvin ongelma on jokavuotisina sinilevälauttoina konkretisoituva rehevöityminen, mutta uhkia ovat myös mm. öljyonnettomuudet, kemikalisoituminen ja tulokaslajit. Itämeri-portaalista voi lukea lisätietoja ja vinkkejä meren tilasta ja sen parantamisesta.

Istunnossa käsiteltiin lakialoitettani muovipussiverosta. Aloitteessa esitän, että muovipusseille asetettaisiin 15 sentin haittavero, jolla pyrittäisiin vähentämään pussien kulutusta ja ohjaamaan ihmisiä valitsemaan kestopusseja. Irlannissa vastaavasta verosta on saatu erittäin hyviä kokemuksia.

Lähetekeskustelussa aloitteeni sai myönteisen vastaanoton, joskin veron suuruutta pidettiin melko pienenä. Yleensä ympäristöveroja kritisoidaan päinvastaisesta syystä… Veroa olisi hyvä lähteä kokeilemaan maltillisen suuruisena ja tarvittaessa korottaa sitä myöhemmin. Veron ulkopuolelle kannattaisi jättää uusiutuvista raaka-aineista kuten kasvien tärkkelyksestä valmistetut pussit.

Illan päätteeksi tapasin muiden maakunnan kansanedustajien kanssa Suomen ja Pirkanmaan yrittäjiä. Yrittäjien keskusjärjestö vaikutti enimmäkseen tyytyväiseltä nykytilaan, vaikka huolenaiheitakin toki on. Pirkanmaalaisilta yrittäjiltä sen sijaan tuli kipakkaa palautetta. Kysyttäessä työllistämisen keinoista mainitsin esimerkkeinä kotitalousvähennyksen laajentamisen ja perustulon, sillä se tekisi työn tekemisestä aina kannattavaa.

Torstaina sain valiokuntien ja eduskuntaryhmän kokousten jälkeen vieraakseni ryhmän yhdeksäsluokkalaisia Kaukajärven koulusta Tampereelta. Istunnosta riensin puhumaan Helsingin vihreiden ilmastoryhmän ihmisille. Yleisömenestys ei ollut huikea, mutta keskustelu asiaan perehtyneiden ryhmäläisten kanssa oli sitäkin tasokkaampaa.

Ilmastotilaisuudesta kiiruhdin junalla Tampereelle siivoamaan vanhaa asuntoani. Perjantaiaamuna jäin poikkeuksellisesti pois ympäristövaliokunnan kokouksesta voidakseni jatkaa siivoamista.

Osallistuin eduskunnassa kuitenkin talousvaliokunnan kokoukseen ja istuntoon. Sen jälkeen kävin puhumassa vanhan siviilipalveluspaikkani Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan koulutustilaisuudessa. Kerroin varsin arkisin esimerkein, miten kansanedustajille on viisainta viedä viestiä tavoista lopettaa ihmiskunnan köyhdyttäminen.

Tilaisuudet eivät päättyneet vielä tähän, sillä seuraavaksi jatkoin Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden ja Vihreiden naisten keskustelutilaisuuteen feminismistä. Professori Kevät Nousiaisen ja sosiaali- ja terveysministeriön Jouni Varangan alustusten jälkeen perustelin paneelissa sitä, miksi feministinä katson, ettei vihreiden kannata julistautua feministiseksi puolueeksi.

Kiinnostavan keskustelun voi tiivistää niin, että vihreän feminismin tavoitteista valtaosa tuntuu olevan herttaisen yksimielisiä. Itse olen kiteyttänyt tavoitteen ajatukseen siitä, että sukupuolen pitäisi olla lattia, jolta voi ponnistaa – ei katto, johon lyö päänsä. Sen sijaan feministiseksi puolueeksi julistautuminen karkottaisi sinänsä asiasta samaa mieltä olevia ihmisiä ja voisi viedä huomiota varsinaisilta tavoitteilta.

Korkealentoisesta feminismikeskustelusta palasin kotitöiden arkeen ja palasin Tampereelle vielä puunaamaan vanhaa asuntoa. Siivomisen jälkeen jaksoin vielä raahautua drum’n’bass-bileisiin YO-talolle. Onneksi jaksoin, sillä bileissä oli hauskaa.

VR:n iloksi matkustin lauantaina taas takaisin Helsinkiin. Puhuin kansalaisjärjestöjen Sosiaalifoorumissa ilmastonmuutoksen ABCD -tilaisuudessa päästöjen vähentämisen mahdollisuuksista Suomessa.

Tilaisuuden jälkeen kävin Petteri Nisulan ja Mikko Metsämäen Aktivistit-kirjan julkistamistilaisuudessa rupattelemassa ystävien kanssa ja syömässä toastin. Iltaa tuli vielä istuttua kaveriporukalla DTM:ssä. Klubi oli täynnä suomenruotsalaisia, jotka olivat osallistuneet Regnbågsfestivalenin tilaisuuksiin.

Sunnuntaina yritin osallistua Sosiaalifoorumissa Suomen ja EU:n roolia ilmastopolitiikassa pohtivaan keskustelutilaisuuteen. Sali tuli kuitenkin niin täyteen, että katsoin parhaaksi tehdä tilaa aiheeseen mahdollisesti vähemmän vihkiytyneille.

Sen sijaan menin kuuntelemaan tilaisuutta ilmastonmuutoksen kytköksistä YK:n vuosituhattavoitteisiin. Pidin Maan ystävien Toni Haapasen ajatuksesta, että vuosituhattavoitteita pitäisi asettaa kehitysmaiden ohella kestämättömiä määriä luonnonvaroja kuluttaville teollisuusmaille.