Julkaistu Demarinuorten Lippu-lehdessä.
Demarien ja vihreiden välit eivät ole aivan parhaat. Paljon energiaa tuhraantuu keskinäiseen vihanpitoon.
Syitä on monia. Neljä viime vuotta Vihreät on istunut hallituksessa ja SDP oppositiossa. Sitä edeltävät neljä vuotta roolit olivat päinvastaiset.
Sapelien kalistelu voi olla osin vaalitaktista. Osa liikkuvista äänestäjistä seilaa SDP:n ja Vihreiden välillä. Siksi puolueissa korostetaan toisen puutteita.
Puolueiden välillä on myös poliittisia erimielisyyksiä, isojakin. Vihreitä närästää se, että ydinvoimaluvat myönnettiin demarien äänten turvin. SDP on vastustanut energiaveroja esittämättä vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa sama ympäristöhyöty.
Demarien epäsolidaariset linjat maahanmuutosta ja Euroopan talouskriisistä ovat herättäneet ihmetystä. SDP on myös jarruttanut pelkän perusturvan korottamista, mikä on hidastanut työtä köyhyyden vähentämiseksi.
Suurin syy löytyy kuitenkin asenteista ja toimintatavoista.
Moni vihreä kokee, että olemme demareille pelkkä pano. Meistä kiinnostutaan vain silloin, kun meitä voi käyttää hyväksi – ja hankkiudutaan eroon heti, kun demarit ovat saaneet tyydytettyä omat tarpeensa.
Vihreissä inhotaan poliittista peliä ja teatterina, jonka moni yhdistää kokoomusta ja keskustaakin enemmän juuri SDP:hen. Demareilla tuntuu olevan erityinen kyky jalostaa asioiden riitely ihmisten riitelyksi.
Olemme vähän väsyneitä siihen, että demarien mielestä heillä on yksinoikeus porvariyhteistyöhön. Vasemmistolaisuudella leijuminen tuntuu SDP:n politiikan valossa usein snadisti falskilta.
Ja epäilemättä moni demari karsastaa vastaavasti vihreitä syistä, joita minä en ole paras henkilö kuvaamaan.
Ratkaisu on samalla kertaa yksinkertainen ja vaikea: kunnioitus. Pitkälle pääsee kuuntelemalla, ottamalla huolet vakavasti ja kohtelemalla toista niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Kuvaavaa on, että vaikka Vihreät on kokoomuksen kanssa monesta keskeisestä asiasta reippaasti eri mieltä, puolueen kanssa on usein ollut helppo tehdä yhteistyötä. Kokoomuslaiset kohtaavat meidät ihmisinä ja kumppaneina erimielisyyksistä riippumatta.
Keskinäinen vihanpito tuskin on sen paremmin demarien kuin Vihreidenkään etu. Yhteistyöhön pitää pystyä tilanteen mukaan asiapohjalta, kantamatta kaunaa.
Jos aloitettaisiin vaikka nyt.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja varapuheenjohtaja.