Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Asiantuntijablogi

Pääministeri Vanhanen nimitti minut 24.5. valtioneuvoston kansliaan ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi. Tiedotteen valinnasta voi lukea täällä.

Nimityskirjeessä tehtävikseni määritettiin ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon valmistelu, osallistuminen ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksiin sekä ilmastopolitiikan koordinointi. Pesti kattaa koko vaalikauden.

Isoin savotta on tulevaisuusselonteosta vastaaminen. Aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta alustavasti on puhuttu, että selonteko voitaisiin antaa eduskunnalle loppuvuodesta 2008 tai alkuvuodesta 2009.

Tulevaisuusselonteon on tarkoitus nivoutua likeisesti samaan aikaan valmisteltavaan ilmasto- ja energiastrategiaan. Selonteossa voidaan kuitenkin paneutua teemaan syvemmin ja laveammin – katsoa pitemmälle tulevaisuuteen, kattaa sektoreita ja näkökulmia laajemmin sekä pohtia Suomen lisäksi globaalia kehitystä.

Sijoituspaikkani organisaatiossa on politiikka-analyysin yksikkö. Minulle tulee työhuone valtioneuvoston linnan ensimmäiseen kerrokseen Senaatintorin laidalla.

Toimin uudessa tehtävässäni kansanedustajana samaan tapaan kuin Maria Kaisa Aula ja Mari Kiviniemi aikoinaan pääministerin talouspoliittisina neuvonantajina. Eduskuntaa en siis suinkaan jätä.

Koska päivään ei kuitenkaan tule lisää tunteja, joudun miettimään, mitä kaikkea ehdin tehdä. Jostain on myös karsittava. Esimerkiksi edelliskaudella istuin kolmessa valiokunnassa, nyt vain ympäristövaliokunnassa.

Yksi maamme harvalukuisista ilmastoskeptikoista on tehtaillut mielipidekirjoituksia, joissa kyseenalaistetaan pätevyyteni ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi. Lyhyen vastaukseni kritiikkiin voi lukea täältä.

Ilmastopolitiikka on siitä haastava ala, että sille on vaikea pätevöityä muodollisesti. Suomessa ei ole edelleenkään yhtään ilmastopolitiikkaan erikoistunutta yliopistotason koulutusohjelmaa.

Itse olen lukenut Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa laajana sivuaineena. Pätevöitymiseni on kuitenkin tullut enimmäkseen käytännön kautta. Olen tehnyt töitä ilmastopolitiikan parissa eri rooleissa kymmenisen vuotta.

Olen osallistunut YK:n ilmastokonferensseihin Suomen valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä kuutena vuonna, tehnyt työkseni ilmastotiedotusta, istunut ympäristöministeriön ilmastofoorumissa, luennoinut ilmastopolitiikasta yliopistojen kursseilla, tehnyt alan konsulttitöitä ulkoasiainministeriölle, vetänyt ilmastoaiheista kansalaistoimintaa, vastannut päätoimittajana ilmastosivuista www.ilmasto.org, kirjoittanut ilmastoasioista kirjoihin ja lehtiin sekä kiertänyt puhumassa ilmasto- ja energia-asioista noin 130 tilaisuudessa kymmenillä paikkakunnilla.

Viime kaudella toimin eduskunnassa kansainvälisestä ilmastopolitiikasta vastaavan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja kansallisesta ilmastopolitiikasta vastaavan talousvaliokunnan jäsenenä. Vihreässä eduskuntaryhmässä olen vastannut ilmasto- ja energiapolitiikasta sekä vetänyt ilmasto- ja energiapoliittisen, liikennepoliittisen ja öljyriippuvuusohjelman valmistelua. Edustan vihreitä Fortumin hallintoneuvostossa.

Pätevyyttäni ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi voi toki arvioida kriittisesti. Helposti kuitenkin herää kysymys, ketkä sitten olisivat käytännössä pätevämpiä tähän tehtävään.

7 Responses

  1. En ole lukenut kirjaasi, joka mahdollisesti antaisi tarkempaa osviittaa asiasta ja tämä ei suoranaisesti liity tähän kirjoitukseen, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteesi suuryritysten yhä kasvavasta panostuksesta ympäristöön. Eli mitä mieltä olet siitä, että IBM:ät jne. lisäävät resursseja Sustainability (Environment/Corporate Responsiblity) -asioihin? Onko kyseessä markkinointikikka vai aito huoli ympäristöstämme, ja ovatko suuryritykset se ainoa todellinen taho, joka voi vaikuttaa ympäristömme tilaan tulevaisuudessa? Eli positiivista/negatiivista/kumpaakin?
    t.Saara

  2. Yritysten yhteiskuntavastuutyö on saldoltaan selvästi myönteistä silloin, kun se ei ole vain markkinointiviestintää, vaan vaikuttaa aidosti yrityksen toimintaan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kauppaketjut ovat muuttaneet linjaansa jo aika merkittävästi, ja jopa pahamaineinen Wal Mart Yhdysvalloissa vihertää hankintojaan.

    Suomessa hyvä esimerkki on vaikkapa Fortumin linjaus työlennoista ja -autoista. On selvää, ettei siirtyminen vähäpäästöisempiin autoihin ja lentomatkustamisen vähentäminen kymmenyksellä ratkaise yhtiön ympäristökuormitusta. Ne ovat kuitenkin positiivisia signaaleja.

    Kuluttajien kannattaa vaatia yhtiöitä muuttamaan toimintaansa vastuullisemmaksi. Yritysten vapaaehtoinen yhteiskuntavastuutoiminta ei kuitenkaan riitä, vaan yhteiskunnan tulee myös ohjata toimintaa.

  3. Tuossa viitataan hiilidioksidipäästöihin. Pellettien niin kuin muunkin biomassan palamisessa syntyy hiilidioksidia, mutta nettovaikutus ilmastoon on nolla, jos oletetaan, että poltetun biomassan tilalle kasvaa uutta. Niin kuin Suomessa kasvaakin.

    Biomassan poltosta syntyy myös muita päästöjä, mm. hiukkasia. Niitä pitää pyrkiä vähentämään mm. kattiloiden päästönormeilla.

  4. Hei !

    Mitä ajattelet kasvupolitiikan ja toisaalta nykyisen elämänmuotomme suhteesta ilmastonmuutoksen hillintään? Voidaanko ilmastonmuutosta todella hillitä merkittävästi niin, että samalla elintaso jatkuvasti vain kasvaa ? Ja voiko hillintä ylipäätään onnistua, mikäli valtaväestö ei ala muuttaa elämäntapaansa ja vähentää itse aiheuttamaansa kuormitusta?

    Minua ihmetyttää se, että aika harvassa ovat lopulta ne puheet, joissa puututaan elämäntapaamme ilmastokysymyksen yhteydessä. Toisinaan näyttää siltä, että ympäristöjärjestöt ja Vihreätkin ovat sitä mieltä, että homma hoituu “kunhan vaan poltetaan tarpeeksi puuta ja viljellään bioplttoaineita auton tankkiin”. Niinköhän? Ainakaan globaaliksi ratkaisuiksi näistä ei taida olla.

    Mukavaa kesää ja tsemppiä asiantuntijan työhön!

  5. Moips

    Viestini näemmä hävisi bittiavaruuteen, no ehkä olikin ajattelematonta kirjoittaa niin pitkälti toisen ihmisen foorumille. Pahoittelut.

    Mutta intouduin samalla kirjoittamaan tyngästä artikkelin, http://www.nakokulma.net/index.php?topic=14560.0

    Hyvää kesää ja tsemppiä työhösi! Maailmasta välittäminen on isot propsit!

  6. Viesti oli moderoinnissa ja se on tallella, Oras vastannee siihen suoraan.

    Olli-Poika Parviainen
    kansanedustaja Oras Tynkkysen avustaja
    opp (at) vihreat.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *