Matkakuvia voi katsella kuvagalleriassani.

* Ti 3.7.
Heinäkuun alussa lähdin yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Belgiaan ja Hollantiin. Brysselissä ja Bilthovenissa oli tarkoitus tavata kymmenisen ihmistä liittyen tehtävääni ilmastopoliittisena asiantuntijana. Amsterdamissa oli puolestaan luvassa viikonloppu ystävien ja Björkin konsertin parissa.

Sain viikon matkatavarat mahtumaan reppuun ja olkalaukkuun. Erilliseen kassiin laitettuja eväitä ei lasketa, sillä ne syödään matkalla.

Otin mukaan tofusalaattia, ruisleipää, viilin, banaanin, suklamustikoita, maitoa ja raparperimehua. Vanhan perinteen mukaisesti aloitin eväiden syömisen jo ennen Toijalaa.

Junassa oli kuuma. Luin Ny Tidiä.

Siljan terminaali oli kaaoksen vallassa. Laivaannousukerros oli niin tukossa ihmisiä, että liukuportailla nousevat törmäilivät ihmismassaan.

Kun meidät lopulta päästettiin eteenpäin, näytti puolityhjässä ja korkeassa salissa lämpömittari 27:tä astetta. Matalassa, ihmisten täyttämässä tilassa lämpötilan on siis täytynyt olla yli 30 C – ja siltä se kyllä tuntui.

Kahden hengen hytti oli pieni. Ystävällinen kämppikseni Dimi oli matkalla Pietarista Bergeniin. Hän kommunikoi venäjällä, muutamalla sanalla saksaa ja elekielellä.

TeliaSonera veloitti laivan konferenssikerroksessa langattomasta verkosta kahdeksan euroa tunnilta. Se tekee yli tonnin vanhaa rahaa vuorokaudessa! Sorruin silti, koska ajattelin tunnissa ehtiä yhtä sun toista.

En kuitenkaan pystynyt vastaamaan yliopiston sähköpostini viesteihin, ja palomuuri esti monet muutkin palvelut. Loppua kohti verkkoyhteys myös muuttui sietämättömän hitaaksi. Value for money?

En viitsinyt syödä oudolta haisevassa hytissä, joten otin evääni käytävän penkille. Siellä minuun törmäsi tuore jyväskyläläinen kansanedustaja Henna Virkkunen perheineen.

Henna on kokoomuksen vastaava ympäristövaliokunnassa, ja istumme kokouksissa pöydän vastakkaisilla puolilla. En tunne vielä Hennaa kunnolla, mutta hän vaikuttaa fiksuimmalta – ja vihreimmältä – kokoomuslaiselta aikoihin.

Sängyssä luin ensin tutkielmaopasta. Sitten vaihdoin edeltäjäni Satu Hassin päiväkirjamerkintöihin perustuvaan kirjaan Tukka hattuhyllyllä.

* Ke 4.7.
Nukuin melko huonosti, niin kuin usein laivalla.

Yksi maailman viheliäisimmistä ammateista lienee kiertää laivan hyttejä aamulla ja herätellä vastentahtoisia matkustajia melkein tunti ennen laivan saapumista. Minä ainakin pystyn käymään suihkussa ja raahaamaan itseni portille vartissa. Antaisivat ihmisten nukkua.

Olen tottunut kulkemaan Viking Linella, joten Siljan käyttämä Värtanin satama oli uusi tuttavuus. Aprikoin, kannattaisiko keskustaan mennä bussilla, metrolla vai kävellen. Toisaalta tutustun mielelläni eri kaupunkien joukkoliikenteeseen – ja Tukholman joukkoliikenne lienee yksi maailman parhaita.

Toisaalta olen edelleen vaalien jäljiltä PA. Kampanjaan upposi n. 18 000 e omaa rahaa, ja vedin pankkitilit lähes nollille. Vaalien jälkeen rahaa nielivät myös kampanjapäällikön ja graafikon tulospalkkiot sekä voitonjuhlat.

Päädyin apostolinkyytiin. Toivoin, ettei tihku yltyisi sateeksi. Matkalla kävelin ekolastenruokakaupan ohi.

Torin penkillä luin Ny Tidistä Kaisa Lekan kolumnin. Hän kirjoitti tuntemuksistaan jäätyään eduskuntavaaleissa rannalle: “Man ska inte skämmas för att man haft en dröm men inte kunnat uppfylla den, ett verkligt misslyckande skulle vara att inte ens ha drömt.”

Hyvin sanottu.

Kävin syömässä halvan falafelin samassa paikassa kuin viimeksi ollessani kaupungissa. Ruoasta saavuttamani säästö tosin hupeni siihen, että ostin 40 kruunulla asunnottomien lehden.

Asemalla ostin verkkoaikaa hintaan 2 e/h. Kaikki sivut myös toimivat ja nopeasti. Terveisiä vain TeliaSoneran verenimijöille.

Junassa sammuin lähes välittömästi päästyäni istumaan. Nukuin kaksi tuntia putkeen, vaikka edessä pieni tyttö katseli dvd:tä niin, että koko vaunu varmasti kuuli Bratzien jokaisen vuorosanan.

Toinen kanssamatkustajien riemu oli espanjalainen poika, joka ölähteli tämän tästä kuin mölyapina. Vanhemmat eivät katsoneet tarpeelliseksi puuttua tähänkään. Vapaa kasvatus on välinpitämättömyyttä muita ihmisiä kohtaan.

Juna oli myöhässä ja vakioruokapaikkani oli hävinnyt Kööpenhaminan asemalta. Ostin sateenvarjon edellisellä viikolla junaan unohtuneen tilalle.

Kööpenhaminan ja Kölnin välisessä kaksikerroksisessa yöjunassa pääsin ylellisesti yksin kahden hengen hyttiin. Ravintolavaunussa tarjoilija naurahti kakkaisesti, kun kysyin kasvisruokaa. Sain kuitenkin pinaatilla ja herkkusienillä täytetyn jättimäisen uuniperunan äitelän keskieurooppalaisen makuisen maidon kanssa.

* To 5.7.
Nukuin aika hyvin. Heräsin kuuden pintaan konduktöörin koputukseen. Kölnin asemalla ostin evääksi kaakaon ja kurpitsansiemensämpylöitä.

Harmaassa ja koleassa Brysselissä saavuin eteläiselle asemalle. Hetken kaupungin joukkoliikennesotkua päiviteltyäni löysin junan, jolla pääsin pohjoiselle asemalle. Sieltä oli kävelymatka hotellille.

Espanjalaisen hotellin verkkosivujen mukaan executive-tason huoneen listahinta olisi ollut absurdi 1 100 €. Niinpä olin avustajani Anskun kanssa riemuissani, kun saimme huoneen satasella.

Riemua hieman nakersi huoneen ovessa oleva lappu, jonka mukaan normaali hinta on 300 €. En myöskään ihan hahmottanut, mikä huoneessa oli niin executivea. Ihan tavalliselta hotellihuoneelta se näytti.

Käväisin siistiytymässä ja vaihtamassa vaatteita. Sitten singahdin Euroopan parlamenttiin. Ehdin tavata luxemburgilaista vihreää europarlamentaarikkoa Claude Turmesia viisi minuuttia ennen, kuin hänen piti rientää kokoukseen.

Sen jälkeen vaihdoin kuulumisia lounaalla Ulriikan ja Terhin kanssa. Ulriikan avustuksella sain hankittua itselleni kansallisten parlamenttien jäsenille kuuluvan kulkukortin, jolla pääsen kaikkialle sinne minne talon henkilökuntakin.

Poikkesin nokosilla hotellissa ja palasin keskustaan jututtamaan komission päästökauppa-asiantuntijaa. Kaupan kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia, mutta moni asia voi mennä pieleenkin – esim. halvat hankemekanismeilla tuotetut päästöoikeudet voivat nakertaa järjestelmän uskottavuutta.

* Pe 6.7.
Tapasin aamiaisella kahdeksalta vanhan tutun, Climate Action Networkin Matthiaksen. Oli mukava päivittää tilanteet puolin ja toisin.

Juttutuokion jälkeen menimme yhtä matkaa metrolla Euroopan parlamentin lähelle. Kaakaon äärellä juttelin WWF:n Garyn ja Sanjeevin kanssa fossiilisista polttoaineista ja EU:n päästökaupasta.

Gary uskoo, että liikenteessä pitäisi satsata vedyn sijaan sähköön. Hänen teesinsä mukaan autoille pitäisi myös asettaa hiilidioksidipäästöjen sijaan energiatehokkuuteen perustuvia tavoitteita.

Rupattelumme venähti sen verran, että jouduin ottamaan taksin ehtiäkseni tapaamiseen EU:n komission ympäristöpääosastolle. Sekään ei tosin meinannut riittää, sillä taksikuski ei tuntenut koko katua ja joutui kysymään matkalla neuvoa kahdesti.

Komissiossa tapasin kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista vastaavasta yksiköstä Jürgen Lefeveren ja Laurence Graffin. He totesivat rohkaisevasti, että EU:ssa on syntynyt ilmastonsuojelun puolesta laaja poliittinen tahto yli hallintorajojen. Mahdollisuuksien ikkuna on nyt auki.

Koska yksi brysseliläinen ystäväni oli koulutuksessa Maltalla ja toinen vasta palaamassa Sveitsistä, päätin lähteä kokousten jälkeen suoraan Hollantiin. Söin asemalla patonkilounaan.

Junassa otin taas torkut ja luin Satun kirjan loppuun. Satu on hyvä kirjoittaja, joten kirjaa oli mukava lukea. Sekä syöpähoidot että viiden vuoden takainen ydinvoimakeskustelu ovat toki aiheina aika ahdistavia.

Amsterdamissa minua odotti ex-kämppikseni Sirkka kahden polkupyörän kanssa. Poljimme yhtä matkaa hänen asunnolleen. Hollannin orgaaniseen pyöräilykulttuuriin solahti taas nopeasti sisään, vaikka kypärättä ajaminen välillä vähän kuumottaakin.

Perillä söimme välipalaa ja katsoin sähköpostin. Kierrätin Hassin kirjan Sirkalle, joka alkoikin urakoida sitä heti ensimmäisenä yönä.

Illalla kävin vielä ystäväni Ralfin kanssa kääntymässä baarissa ja syömässä kaupungin laidalla sijaitsevassa japanilaisessa ravintolassa, Osakassa. Olin tippua tuoliltani nähdessäni ruokien hinnat – kasvismenu maksoi yli 30 €/hlö!

Ties kuinka monen ruokalajin ateria oli kuitenkin joka euron arvoinen. Harvoinpa kokki tulee omaan pöytään puoleksi tunniksi tekemään ruoan erikseen kahdelle asiakkaalle.

* La 7.7.
Sirkan luona aamuun kuuluu runsas ja myöhäinen aamiainen terveys- ja luomuherkkuineen. Kun jaksoimme, vääntäydyimme viereiseen puistoon seuraamaan Live Earthin paikallista versiota.

Varsinaiset Live Earth -konsertit järjestettiin Lontoossa, New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Shanghaissa, Johannesburgissa, Sydneyssä, Hampurissa ja Tokiossa muistutuksen ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Amsterdamissa nähtiin Metallican ja Madonnan sijaan paikallisia suuruuksia sekä videoruudulla pätkiä isoista Live Earth -tapahtumista.

Kiinnostavampaa olikin oheisohjelma. Lapset saivat leikkiä kahluualtaassa sulavan jäävuoren äärellä. Hollannin Maan ystävät patisti vanhempia vaihtamaan ilmastonmuutosta rahoittavista pankeista (esim. ABN Amro) sitä torjuviin (esim. Triodos).

Yhdessä pisteessä kahden hengen joukkueet saivat kisata sillä, kuinka paljon sähköä ne pystyvät tuottamaan kuntopyörillä. Lehtitietojen mukaan tilaisuudessa myös testattiin rotterdamilaisklubiin tulevaa tanssilattiaa, joka hyödyntää tanssijoiden liike-energian. Tätä ihmettä en kyllä nähnyt.

Live Earthistä pyöräilimme rautatieaseman taakse satamaan ja edelleen ilmaislautalla pohjoisrannalle. Ihailin sulassa sovussa vierekkäin kelluvia Greenpeacen laivaa ja neuvostoliittolaista sukellusvenettä.

Palasin lautalla keskustan puoleiselle rannalle ja polkaisin tapaamaan bostonilais-lontoolaista ystävääni Johnia. Kävelimme rautatieasemalta ensin keskustan länsilaitaa kanavia pitkin Vondelparkiin, sitten sieltä itälaitaa pitkin takaisin asemalle.

Ihmettelimme kadulla kulkevia ryhmiä, jotka olivat pukeutuneet täysvalkoisiin. Myöhemmin kuulin paikalliselta ystävältäni, että illalla oli vuotuinen white party -teknotapahtuma.

Astuin puistossa koirankakkaan. Matkalla söimme hintavaa eikä edes erityisen hyvää indonesialaista.

Asemalla irrotin kolmella lukolla lukitun Sirkan pyörän kaiteesta ja John hyppäsi bussiin. Kävimme uudelleen katsastamassa Live Earthin tilanteen. Hollantilainen räppäri ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, joten poistuimme melko pian.

Illan päätteeksi iski flunssainen olo ja ankara päänsärky. Sirkka teki kilttinä voileivän, jonka pakotin itseni syömään. Sitten sammuin ja nukuin futonilla autuaasti.

* Su 8.7.
Päivä lähti jälleen verkkaisesti liikkeelle. Söimme puuroaamiaista puutarhassa, jossa taustamusiikista kilpailivat useat naapuriasuntojen vapaa-ajan DJ:t. Musiikki siis vaihtui välillä trancesta jazziin ja fadosta rockiin – ja välillä genret soivat kakofonisesti päällekkäin.

Aamiaisseurana vierailivat naapurien kissat ja koira. Myöhemmin tein töitä kannettavalla pihan sohvatuolissa.

Päivällä kävin proosallisella pikaruokalounaalla Johnin kanssa keskustassa. Sieltä tulimme bussilla taas Westerparkiin Björkin konserttiin.

Olin nähnyt Björkin kerran aiemmin äitini kanssa Vespertinen julkaisemisen jälkeisellä kiertueella Pietarissa. Tällä kertaa tukena olivat islantilaisten nuorten vaskipuhallinporukka, rumpali, kosketinsoittaja ja kaksi elektroniikkamiestä (toinen heistä maineikas Mark Bell).

Kokoonpano vaikutti todennäköisesti biisivalintaan ja erityisesti sovituksiin. Keikka oli meluisa ja tietoisesti sinnepäin. Björk lauloi rosoisesti ja sydäntä riipivästi, konetaustat kirskuivat ja pauhusivat.

Tällä oli hyvät ja huonot puolensa. Pluton ja Declare Independencen kaltaiset voimabiisit pääsivät oikeuksiinsa ja rytisyttivät kenttää. Toisaalta esim. Vespertinen ja Medúllan herkimmät kappaleet olisivat menneet aika lailla hukkaan. Maailman hienoimpiin biiseihin kuuluva All Is Full of Love kuulosti nyt vain varjolta itsestään.

Iltapalaksi söin luomujogurtin.

* Ma 9.7.
Aamulla lähdin junalla matkan viimeiselle työosuudelle. Utrechtin asemalta ostin eväitä. Perillä piti vielä kävellä kolme kilometriä.

Pienen Bilthoven laitamilla kaukana kaikesta sijaitsi Netherlands Environmental Assessment Agency eli tuttavallisemmin MNP. Riippumaton laitos arvioi ympäristönäkökulmasta mm. hallitusohjelman, poliittisten puolueiden ohjelmat ja talousarvion. MNP:n arvioita päästövähennyskeinojen kustannustehokkuudesta on hyödynnetty Hollannin ilmastopolitiikan laatimisessa.

Toisin kuin Suomi, Hollanti on jo asettanut kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet ensi vuosikymmenen loppuun asti. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä on tarkoitus vähentää 30 %, uusiutuvien osuus kasvattaa 20 %:iin ja energiatehokkuutta parantaa 2 %/vuosi.

Tapaamisen jälkeen koitti sama kolmen kilometrin kävelymatka ja kaksi junareissua takaperin Amsterdamiin. Siellä menin Sirkan kanssa syömään Green Planet -nimiseen kasvisravintolaan. Meille jäi tosin epäselväksi, mitä vihreää on siinä, ettei ravintolasta saa hanavettä, vaan ainoastaan italialaista kivennäisvettä.

Kävimme jäätelöllä torilla, jossa katsoin langattoman verkon kautta sähköpostit. Ostin evääksi juustosalaattia, näkkileipää ja hummusta.

Asemalla heräsi huoli: rataongelmien takia yhteys Brysseliin myöhästyisi 15-20 minuuttia. Perillä minulla oli alun perinkin vain 21 minuuttia aikaa vaihtaa yöjunaan. Uhkaisi mennä tiukoille…

Yöjunani oli kuitenkin sekin yli puoli tuntia myöhässä. Brysselissä jouduin siis päinvastoin odottamaan jatkoyhteyttä.

* Ti 10.7.
Aamun hyvä uutinen: hyttiin tarjoiltiin aamiainen. Aamun huono uutinen: juna oli yli 80 minuuttia myöhässä.

Hampurissa sain kuulla lisää huonoja uutisia: Saksan veturinkuljettajat olivat menneet lakkoon. Myöhästyin siis Kööpenhaminan-junasta ja siten kaikista jatkoyhteyksistä, ml. laiva Suomeen. Lisäksi pari tuntia myöhemmin lähtevä juna oli jo valmiiksi reippaasti myöhässä.

Tilannetta ei helpottanut aseman henkilökunnan asenne. DB:n infotiskillä mies totesi ykskantaan, ettei myöhempi juna kulje. Sitten hän käski minut Reisezentrumiin hankkimaan paikkavarauksen. Reisezentrumissa taas sanottiin, että olen väärässä paikassa ja minun pitäisi olla laiturilla 6. Sieltä taas hetken päästä ohjattiin laiturille 11.

Lopulta juna lähti reilun puoli tuntia myöhässä. Vaunussa minut piiritti ranskalaisten koululaisten ryhmä. Mietin, miten tytöt selvisivät 4,5 tunnin junamatkasta pelkällä karkilla ja limsalla.

Myöhästelyjen takia en olisi mitenkään ehtinyt yölaivaan, joten olisin joutunut viettämään keskiviikon päivälaivalla. Tämä ei taas sopinut, sillä olin varannut päivän lukeakseni kotona ison nipun papereita, joihin oli pakko perehtyä ennen torstaiaamuna alkavaa koko päivän mittaista kokousta.

Siksi junamatkalla Kööpenhaminaan piti järjestellä korvaavaa yhteyttä. Avustajani OP sääti Tampereella tekstiviestiohjeitteni perusteella lentoa Kööpenhaminasta.

Tietysti harmittaa vietävästi nähdä ensin paljon vaivaa, jotta voisi matkustaa ilmastokuormituksen minimoiden maitse, ja kuitenkin päätyä turvautumaan lentoon. Vaihtoehto olisi kuitenkin ollut perua osallistuminen tärkeään kokoukseen, joka oli soviteltu aikataulujeni mukaan jo kuukausia aikaisemmin.

No, maksan toki vapaaehtoista lentomaksua, niin kuin aina. Suosittelen muillekin.

Matkajärjestelyjen lisäksi ehdin Hampurin ja Kööpenhaminan välillä lukea tutkielmaopasta sekä kirjoittaa puhetta lauantaiksi Vammalaan. Annoin myös puhelinhaastattelun Iltalehdelle ja sähköpostihaastattelun Suomenmaalle sekä vastasin Nelosen toimittajan taustatiedusteluun.

Kentällä dippasin näkkileipää hummukseen. Lennolla luin Hufvudstadsbladetin, Financial Timesin ja HS:n sekä viime hallituskauden tulevaisuusselonteon väestön ikääntymisestä.

Seuraavassa jaksossa: yhdistetty työ- ja lomamatka Bostoniin ja New Yorkiin.