Maanantaiaamuna kävin jutustelemassa Tampereen radiossa ajankohtaisista aiheista – mm. presidentinvaaleista, Tampereen liikennepolitiikasta ja Kalervo Kummolan ehdotuksesta rakentaa urheiluhalli Sorsapuistoon. Jätin juttusarjassa seuraavaksi vuorossa olevalle kokoomuksen Irja Tuloselle kysymyksen siitä, voisiko ihmisten sairauksia hänen mielestään ennaltaehkäistä kävelemiseen ja pyöräilyyn kannustavalla yhdyskuntasuunnittelulla.

Iltapäivällä palaveerasin pikaisesti Tampereen-avustajani kanssa, ennen kuin riensimme vihreiden liikennepoliittisen työryhmän kuulemiseen kirjastotalo Metsoon. Tällä kertaa meille alustivat Linja-autoliiton, kaupungin liikennelaitoksen ja teknillisen yliopiston asiantuntijat. Resepti ihmisten houkuttelemiseksi käyttämään joukkoliikennettä on varsin yksinkertainen: nopeampia yhteyksiä, lyhyempi vuoroväli ja halvempia lippuja.

Menin yöksi Helsinkiin, jotta ehdin seuraavana aamuna aikaisin Päättäjien metsäakatemian energiapaneeliin. Keskustelin mm. KTM:n ylijohtaja Taisto Turusen ja valtiovarainministeriön valtiosihteerin Pertti Rauhion kanssa hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta. Yleisö oli yhtä arvovaltaista: toimitusjohtajia, päätoimittajia, kansanedustajia, puheenjohtajia. Samaa aihetta puitiin seuraavassa tilaisuudessa, Energiateollisuuden syysseminaarissa Finlandia-talossa.

Päivän täysistunnossa käsiteltiin vasemmistoliiton ja kumppanien jättämää välikysymystä. Puheenvuoroissani harmittelin sitä, että välikysymyksen tärkeä huoli yhteiskunnan eriarvoistumisesta jäi populistisen optiokeskustelun varjoon. Fortumin jo myönnettyihin optioihin voitaisiin toki puuttua, niin kuin välikysymyksessä esitettiin; se vain sattuisi olemaan vaikeaa ja todennäköisesti haitallista. Illalla tapasin vielä ympäristöjärjestöjen ihmisiä.

Keskiviikkoaamuna matkalla töihin minua odotti Kiasman edessä hauska näky: satakunta ihmistä paperipussit päässä heiluttelemassa pieniä Suomen lippuja. Mielenosoittajat halusivat osoittaa häpeävänsä hallituksen noloa energia- ja ilmastostrategiaa. Lisätietoja mielenosoituksesta voi lukea täältä.

Iltapäivällä annoin Kiasman kahvilassa Helsingin Sanomille haastattelun – kyllä, arvasit oikein: energia- ja ilmastostrategiasta. Kritisoin strategiaa ankarasti lyhytnäköisyydestä ja kunnianhimottomuudesta. Jutusta tulikin aika tiukkasävyinen. Alkuillasta osallistuin vielä eduskunnassa ympäristövaliokunnan tapaamiseen ympäristötoimittajien ja -järjestöihmisten kanssa.

Torstaina istuin aamupäivällä seminaarissa, joka käsitteli YK:n Montrealissa pidettävää ilmastokokousta. Kyselin Karibianmeren ennätyksellisten hirmumyrskyjen ja ilmastonmuutoksen välisestä yhteydestä sekä hiilen talteenotosta ja varastoinnista.

Elämäni ensimmäinen lakialoite oli lähetekeskustelussa pitkän täysistunnon viimeisenä asiana, joten iltayhdeksän aikaan minua oli kuuntelemassa eduskunnan työntekijöiden ja puhemiehen lisäksi enää keskustan Jaana Ylä-Mononen. Sen minkä yleisön määrässä menetti, onneksi voitti laadussa: Jaana on fiksuimpia tuntemiani keskustalaisia. Puhuin myös Merikukka Forsiuksen mainiosta aloitteesta myöntää verohelpotuksia biopolttoaineita käyttäville autoille.

Lakialoitteessani ehdotin energiayhtiöiden ansiottoman eli ns. windfall-voiton verottamista. Windfall-voitoilla tarkoitetaan energiayhtiöiden ansiotta päästökaupan takia saamaa voittoa. Voitto kertyy siitä, että päästökauppa nostaa sähkön hintaa sähkömarkkinoilla, mutta sähkön tuotantokustannukset eivät nouse vastaavasti. Päästökaupan toteuttamisen puutteiden takia energiayhtiöt saavat tulonsiirtona kuluttajilta vuosittain satoja miljoonia euroja.

Maltillinenkin windfall-vero voisi tuottaa valtiolle pari sataa miljoonaa euroa vuodessa. Tuottoa voisi käyttää uusiutuvien energianlähteiden tukemiseen, mutta myös teollisuuden sähköveron alentamiseen kompensaationa päästökaupan aiheuttamasta sähkön hinnan noususta.

Kritiikot väittävät usein, että windfall-vero heikentäisi päästökaupan ympäristöohjaavuutta: energiayhtiön kun kuuluukin saada päästöttömästä energiantuotannosta enemmän käteen. Ongelma on onneksi helppo ratkaista. Uudet uusiutuvat energianlähteet voidaan rajata veron ulkopuolelle. Vero koskisi myös vain kauan ennen päästökauppaa valmistuneita laitoksia. Uuteen uusiutuvan energian tuotantoon kannattaisi siis edelleen investoida.

Perjantain täysistunnot loppuvat yleensä viimeistään puoli kahdelta, jotta kaukana asuvat edustajat ehtivät ajoissa kotipaikkakunnilleen viikonlopuksi. Tällä kertaa listalla oli kuitenkin liuta äänestyksiä, joten pääsin lähtemään istunnosta vasta kahdelta – tismalleen samaan aikaan, jolloin minun olisi pitänyt olla jo Pasilassa puhumassa Yleisradion paneelissa. Myöhästyin reippaasti.

Puhuin paneelissa kansalaisjärjestöjen ja median suhteesta. Totesin järjestöjen tarvitsevan mediaa ja median järjestöjä: järjestöjen pitää saada viestinsä mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä, ja media kaipaa jatkuvasti uusia aiheita, haastateltavia ja näkökulmia. Kansalaisyhteiskunnan kannalta ihanteellinen viestin ei ole mikään järjestöjen propagandatorvi. Myös järjestöt voittavat eniten, jos journalismissa noudatetaan vanhoja hyviä ihanteita.

Paneelista juoksin kirjaimellisesti veren maku suussa asemalle ehtiäkseni junaan ja Tampereella parturiin. Viikonloppuna suunnittelin ilmastosivujen ilmasto.org uutta ulkoasua verkkokokouksessa, siivosin ja tein töitä kotona. Kävin myös tuttavapariskunnan tupaantuliaisissa ja Jyväskylässä äidin luona.