Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontuu aina loppuvuodesta puimaan talousarviota. Vuoden 2006 budjettia käsiteltiin aamuyhdeksästä iltaan. Maanantaina en siis ehtinyt tehdä juuri muuta kuin istua valtuustosalissa ja välillä valtuuston ruokalassa.

Budjetista hierottiin kompromissi, jossa myös vihreät ovat mukana. Aloitteestamme budjettiin lisättiin puolen miljoonan euron määräraha bussien laatukäytävien toteuttamiseen. Saimme läpi myös mm. kaupungin vammaisasiahenkilön viran selvittämisen. Kokouksessa puhuin pitkän aikavälin suunnittelun ja ongelmien ennaltaehkäisyn tärkeydestä kaupungin toiminnassa.

Tiistaina matkustin seurakuntien seminaariin Turkuun. Paneelikeskustelussa pohdittiin kirkon sanomaa, imagoa ja viestintää. Puhuin siitä, miten toisaalta kirkko viestii kaikkien olevan Jumalan lapsia, mutta toisaalta vanhatestamentillisin perustein torjuu osan ihmisistä. Vertasin kirkon nuivaa suhtautumista mies- ja naispareihin siihen, että kirkko kieltäytyisi vihkimästä mustaihoisia tai pyörätuolissa istuvia ihmisiä.

Seminaarin jälkeen annoin pikahaastattelun Turun radioon ja junassa vielä puhelinhaastattelun Turkulaiseen. Junaan hyppäsin ehtiäkseni Helsinkiin autojen yhteiskäyttöä pyörittävän City Car Clubin illallistilaisuuteen.

Autojen yhteiskäyttö (car sharing) sijoittuu auton omistamisen ja vuokraamisen välimaastoon. Yhteiskäyttöyritys ostaa ja huoltaa autot, ja käyttäjä maksaa vain käytön mukaan. Toisin kuin auton vuokraamisessa, käyttäjä voi hakea auton suoraan parkkipaikalta mihin kellonaikaan tahansa.

Yhteiskäyttöautoilla voitaisiin korvata Suomessa kymmeniä tuhansia yksityisautoja ja näin vähentää parkkipaikkojen tarvetta, päästöjä ja ruuhkia. Valitettavasti viranomaiset ovat toistaiseksi suhtautuneet malliin ennakkoluuloisesti, eikä yhteiskäyttöautoja ole vielä muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Tein itse aikoinaan valtuustoaloitteen autojen yhteiskäytön edistämisestä Tampereella.

Keskiviikkoaamuna oli Fortumin hallintoneuvoston kokous, jossa puhuttiin paitsi ajankohtaisesta optiokohusta, myös yhtiön tutkimus- ja kehitystyöstä. On huolestuttavaa, että samaan aikaan kun kestävää energiateknologiaa tarvittaisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi kipeämmin kuin koskaan, sekä julkinen että yksityinen rahoitus energiateknologian kehittämiseen on ollut laskusuunnassa.

Yksi syy Fortumin kurssin rakettimaiseen nousuun ja siten johdon jättioptioihin on päästökaupan takia kertyvä ns. windfall-voitto. Tämä energiayhtiöiden saama ansioton voitto kertyy siitä, että päästökauppa nostaa sähkön hintaa sähkömarkkinoilla, vaikka sähkön tuotantokustannukset eivät nouse vastaavasti. Windfall merkitsee Suomessa satojen miljoonien eurojen vuotuista tulonsiirtoa kuluttajilta ja sähköä käyttäviltä yrityksiltä energiayhtiöille.

Jätin keskiviikkona lakialoitteen windfall-verosta, joka tuottaisi valtiolle arviolta 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tuottoa voitaisiin käyttää kestävän energiateknologian ripeään kehittämiseen ja käyttöönottoon. Lisäksi sillä voisi rahoittaa teollisuuden sähköveron alentamista kompensaationa päästökaupan aiheuttamasta sähkön hinnan noususta.

Windfall-vero koskisi vain ennen päästökauppapäätöstä valmistuneita laitoksia. Sen ulkopuolelle rajattaisiin myös tuulivoiman ja metsähakkeen kaltaiset uudet uusiutuvat energianlähteet. Näin se ei suinkaan heikentäisi päästökaupan ympäristöohjaavuutta, toisin kuin usein harhaanjohtavasti väitetään.

Fortumin hallintoneuvostosta singahdin YK:n Montrealissa pidettävän ilmastokokouksen valtuuskunnan kokoukseen. Täysistunnon jälkeen osallistuin vihreän eduskuntaryhmän palaveriin, jossa pohdittiin ryhmän toimintatapojen kehittämistä. Sieltä suuntasin puolestaan Savoy-ravintolaan puhemies Lipposen isännöimälle illalliselle, joka järjestettiin Japanin parlamentin alahuoneen valtuuskunnan vierailun kunniaksi.

Illallisella istuin valiokuntaosaston apulaisjohtajan Tetsuo Suzukin vieressä. Suzuki-san puhui niukasti englantia ja minä niukasti japania, mutta ainakin tabemono wa totemo oishikatta desu.

Savoysta jatkoin vielä Mamaan, jossa valittiin vuoden Miss Drag Queen. Ystäväni poikaystävä sai kisassa kunniamaininnan.

Torstain aloitin Pasilassa Yle Teema -kanavan T-klubin nauhoituksissa. Historioitsija Jukka Relanderin vetämän keskusteluohjelman aiheena oli tällä kertaa hyväntekeväisyys.

Hyväntekeväisyyttä tarvitaan, mutta sen lisäksi epäoikeudenmukaisia talouden ja yhteiskunnan rakenteita tulisi muuttaa niin, että hyväntekeväisyyttä tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Meidän pitää myös lopettaa pahantekeväisyys kuten kehitysmaiden köyhien elinolojen pilaaminen ilmastonmuutoksella ja härskillä kauppapolitiikalla.

Eduskuntaryhmän kokouksen ja täysistunnon jälkeen alustin keskustelutilaisuudessa eduskunnassa vihreästä ilmasto- ja energiapolitiikasta. Heidi Hautalan vetämässä tilaisuudessa puhuivat myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, Energiateollisuuden johtaja Jukka Leskelä sekä Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Simo Kyllönen.

Olen vuosikaudet väitellyt lukuisten elinkeinoelämän edustajien kanssa. Täytyy todeta, että asiallinen, hyvin esiintyvä ja fiksu Leskelä erottuu joukosta edukseen. Toki erimielisyyksiäkin piisaa, mutta ehkä on parempi olla sivistyneesti eri mieltä kuin sivistymättömästi samaa mieltä.

Perjantaina lounastin Ison-Britannian suurlähetystön virkailijan kanssa ja vedin vihreiden liikennepoliittisen työryhmän kuulemista. Juuri ennen kokousta alkoi kuitenkin tapahtua: Pekkarinen julkisti hallituksen päässeen viikkojen riitelyn jälkeen vihdoin sopuun energia- ja ilmastostrategiasta. Niinpä jouduin kesken kokouksen antamaan haastattelut Ylen tv-uutisille ja STT:lle.

Hallituksen strategia on odotetun kaltainen eli lyhytnäköinen ja kunnianhimoton. Siinä keskitytään selviytymään Kioton päästötavoitteista mahdollisimman vähällä ilman visiota siitä, miten Suomi voisi tuoda päästöt kestävälle tasolle pitkällä aikavälillä.

Strategia ei sisällä juuri lainkaan uusia ilmastonsuojelutoimia. Teollisuudelle hallitus aikoo pumpata satoja miljoonia euroja, mutta uusiutuvien energianlähteiden edistämiseen on tarjolla vain murusia. Vihreät ovat esittäneet vision kestävästä ilmasto- ja energiapolitiikasta ohjelmassa Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla.

Lauantaiaamupäivän jouduin käyttämään pöytäkoneen viallisen sähkölähteen vaihtamiseen. Vasta sen jälkeen pääsin lähtemään Maan ystävien väentapaamiseen Lahdessa.

Ilmastokampanjan työpajassa pohdittiin, miten kansalaistoiminnalla voisi muuttaa Suomen ilmastopolitiikan apaattista linjaa. Hyviä ideoita kertyikin paljon – tarvitaan vain vapaaehtoisia käsiä ja jalkoja toteuttamaan niitä.