Pankkikriisistä toipuvan Islannin piti tehdä historiaa: uudistaa perustuslaki kansalaisvetoisesti joukkoistamalla (lisää blogin ensimmäisessä osassa). Uudistus tyssäsi kuitenkin parlamenttiin. Reykjavikissa tapaamani asiantuntijat olivat varsin yksimielisiä kariutumisen syistä.
Ensinnäkin aika loppui kesken. Alun perin vaaleilla valitun perustuslakikokouksen (Constitutional Assembly) piti työskennellä ensin jonkin aikaa, välillä keskusteluttaa hahmotelmia ja sitten taas palata sorvin ääreen muokkaamaan luonnosta. Yhteensä aikaa oli varattu 11 kuukautta.
Vaaleista kuitenkin valitettiin, joten uudelleen perustuslakineuvostoksi (Constitutional Council) nimetty elin pääsi aloittamaan kuukausia jäljessä. Työskentelyaikaa jäi lopulta vain kolme ja puoli kuukautta. Lisäksi jakso osui kesälle, jolloin Islanti menee lomien ajaksi käytännössä kiinni.
Toiseksi tehtävä saattoi olla liian laaja. Perustuslain uudelleen kirjoittamisen sijaan olisi ehkä kannattanut keskittyä kipeimmin uudistamisen tarpeessa oleviin kohtiin.
Perustuslain muotoilut saattoivat myös olla monille kansalaisille turhan hankala pala. Keskustelua olisi voinut olla hedelmällisempää käydä periaatteista ja jättää tarkkojen pykälien muotoileminen neuvoston murheeksi.
Kolmanneksi neuvoston työskentelytavat olivat vähän hakusessa. Alakomiteoilla oli hyvin erilaisia tapoja käsitellä saatuja kommentteja ja osallistua keskusteluun verkossa. Juuri kenelläkään ei ollut kirkasta kuvaa siitä, miten saattaa prosessi maaliin saakka.
Neljänneksi osa neuvoston jäsenistä esitti perustuslakiesityksen parlamentille ota tai jätä -periaatteella. Se oli hölmöä sekä sisällöllisesti että taktisesti. Parhaastakin luonnoksesta löytyy yleensä korjattavaa, eivätkä kansanedustajat suhtaudu lämpimästi heidän roolinsa sivuuttamiseen.
Islannin yliopiston politiikan laitoksen apulaisprofessori Silja Bára Ómarsdóttir arvioi, että neuvostoon valikoitui kansaa ja erityisesti parlamenttia kumouksellisimpia uudistajia. Neuvoston vaaleissa äänestysprosentti jäi alhaiseksi, ja uudistusta vastustaneet vanhoilliset raahautuivat vaaliuurnille erityisen laiskasti.
Kriisin jälkeisissä tunnelmissa on helppo ymmärtää halu reippaisiin muutoksiin. Valmius isompaan remonttiin hiipui kuitenkin nopeasti, kun pankkikriisi alettiin saada hallintaan (mistä lisää toisessa blogikirjoituksessa). Perustuslakia on vaikea uudistaa, jos kansan enemmistö ei pysy mukana.
Viimeinen – mutta ei suinkaan vähäisin – este oli poliittinen vastarinta. Kriisin jälkimainingeissa oppositioon sysätty perinteinen valtapuolue Sjálfstæðisflokkurinn (Itsenäisyyspuolue) vastusti perustuslain uudistamista alusta asti.
Seuraksi se sai harhaanjohtavasti nimetyn Framsóknarflokkurinnin (Edistyspuolue), joka oli alun perin itse ehdottanut joukkoistamista, mutta kääntyikin sujuvasti vastustamaan sitä. Jarruttajien joukkoon kuului myös maan presidentti Ólafur Ragnar Grimsson.
Vastarinnalle on monta syytä. Islantia itsenäisyyden alusta asti johtanut valtapuolue edustaa erityisesti kalastusteollisuutta ja hyväosaisia, jotka voivat kokea uhkaksi erityisesti kaavaillun muotoilun luonnonvarojen kuulumisesta kaikille. Uudistus oli silloisen pääministerin Jóhanna Sigurðardóttirin pitkäaikainen suosikkihanke, joten se sopi hallituksen arvostelun välikappaleeksi.
Oppositio ei kuitenkaan jäänyt yksin. Myös sosiaalidemokraattien kaksi kärkihahmoa – puolueen puheenjohtaja ja parlamentin puhemies – suhtautui vähemmän innostuneesti.
Lauantaisten parlamenttivaalien tulosten perusteella perustuslakiuudistus on nyt lopullisesti tuhoon tuomittu. Kumouksellinen kokeilu ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä voimme ottaa siitä opiksi.
Islannin kokemusten perusteella voi hahmotella muistilistan asioista, jotka vaativissa joukkoistamishankkeissa kannattaa ottaa huomioon:
1) varaa riittävästi aikaa
2) suunnittele työskentelytavat huolellisesti
3) rajaa tehtävää
4) määritä keskustelulle pelisäännöt
5) osallistu keskusteluun kansalaisten kanssa
6) täydennä verkko-osallistumista muilla työkaluilla
7) mieti valmiiksi, miten lopputulos saadaan vietyä läpi
8) ole valmis joustamaan tarvittaessa
Oras Tynkkynen
Lisää joukkoistamisesta (crowdsourcing) Islannin perustuslain uudistamisessa on tutkija Tanja Aitamurron eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässä videossa ja raportissa Joukkoistaminen demokratiassa.
