Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Islannin pankkikriisi: vähän uutta, vähän vanhaa

Islannin talous romahti pankkikriisin myötä. Vain joitakin vuosia myöhemmin talous kasvaa parin prosentin vuotuista tahtia. Valuuttakurssi on vakaa, työttömyys laskenut ja inflaatio kohtuullistunut. Valtio on maksanut lainojaan etuajassa ja palannut avoimille markkinoille.

Kuinka Islanti teki sen? Miten maan talous toipui nopeammin ja paremmin kuin muissa Euroopan kriisimaissa?

Pelastuspakissa oli monia tuttuja työkaluja. Hallitus tasapainotti valtiontaloutta 2–3 prosenttia vuodessa leikkaamalla menoja ja korottamalla veroja.

Islanti lainasi Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja kaverimailta (myös Suomelta) viisi miljardia dollaria. Summa vastaa 40:tä prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Valtio myös yritti pelastaa suuren Glitnir-pankin rahaa pumppaamalla. Se onnistuikin pelastamaan pienempiä pankkeja, kuten säästöpankit Sparisjóður Keflavíkur (SpKef) ja Byr sparisjóður (Byr).

Islanti ei siis suinkaan tehnyt kaikkea päinvastoin kuin muissa kriisimaissa. Taloustieteilijä Ólafur Margeirsson kumoaa yleisiä harhaluuloja kirjoituksessaan.

Monessa ratkaisevassa suhteessa Islanti toimi kuitenkin toisin. Poikkeukselliset konstit voi jakaa karkeasti kolmeen koriin.

Ensinnäkin valtio antoi – tai joutui antamaan – suurten pankkien kaatua. Esimerkiksi Irlannissa valtio riensi pelastamaan pankit veronmaksajien varoilla.

Islannissa kolme suurta pankkia pilkottiin kukin kahteen osaan, uuteen ja vanhaan. Jaolla varjeltiin tavallisten kotitalouksien pankkitalletuksia. Sen sijaan ulkomaiset sijoittajat joutuivat nielemään tappionsa.

Pankkien pelastamisen sijaan valtio pyrki auttamaan ylivelkaantuneita kansalaisia. Asuntolainat leikattiin enintään 110 prosenttiin asunnon arvosta. Pahimmin velkaantuneille tarjottiin erityistukea.

Tämä ei toki pelastanut likimainkaan kaikkia asuntovelallisia, ja moni tavallinen islantilainen menetti kotinsa. Yhden arvion mukaan helpotukset kattoivat vain 13 prosenttia kotitalouksien veloista. Se on kuitenkin enemmän kuin monissa muissa maissa.

Toiseksi valtio lykkäsi säästötoimia vuodella. Näin menojen leikkaukset ja verojen korotukset eivät iskeneet samaan aikaan kuin pankkikriisin välittömät vaikutukset. Muissa kriisimaissa toimet valtiontalouden tasapainottamiseksi ovat (ainakin lyhyellä aikavälillä) syventäneet lamaa.

Suomen tavoin Islanti jakoi sopeutuksen puoliksi veronkorotusten ja menoleikkausten kesken. Hyvinvointiyhteiskunta pehmensi taantumaa. Sosiaaliturva piti yllä yksityistä kulutusta, ja ilmainen koulutus auttoi työpaikkansa menettäneitä päivittämään osaamista työttömyystilastojen synkentämisen sijaan.

Kolmanneksi valtio asetti rajoituksia pääomien siirroille. Ilman rajoituksia maa olisi nopeasti vuotanut kuiviin pääomista.

Islannin keinovalikoimassa oli siis vähän uutta ja vähän vanhaa. Mitä kokemuksesta sitten voi ottaa opiksi? Siitä lisää blogitekstin kolmannessa osassa.

Oras Tynkkynen


← Edellinen: Hyvä juhla, pitkä krapula  

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *