Maanantain piti kulua kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa, mutta Tehyn työtaistelu pisti aikataulut uusiksi. Talousarviosta tuli sinänsä varsin onnistunut – tarkemmin siitä voi lukea Tampereen vihreiden blogista.

Tehy-kiistan kriisiydyttyä vihreä eduskuntaryhmä alkoi kokoustaa päivittäin tunti ennen istuntoa, niin myös maanantaina. Iltapäivällä tapasin liikenneministeri Vehviläistä liikennepoliittisesta selonteosta.

Istunnossa väiteltiin kiivaasti potilasturvalaista. Kirjoitin aiheesta jo edellisessä viikkopäiväkirjassa ja erillisessä blogissa.

Näin jälkeenpäin on helppo todeta sama, mitä yritimme sanoa jo tuossa istunnossa, että oppositio oli pääargumenteissaan väärässä. Ne eivät muuttuneet todeksi sillä, että niitä toistettiin ad nauseam ja ääni väristen.

Oppositio väitti, että potilasturvalaki vaikeuttaisi neuvotteluja ja jopa estäisi sovun syntymisen. Ei estänyt. Tehy ja kuntatyönantaja pääsivät sopuun ennen, kuin irtisanoutumiset toteutuivat.

Oppositio väitti, että potilasturvalain säätämisellä hallitus asettui kuntatyönantajan puolelle. Ei asettunut. Tehyn valtuusto hyväksyi sovun yksimielisesti ja hoitajien kommentit ratkaisusta olivat lähinnä riemastuneita. Jos hallitus olisi kiistassa tukenut erityisesti työnantajaa, lopputulos tuskin olisi ollut näin tehyläisiä tyydyttävä.

Oppositio väitti myös, että ratkaisu syntyy vain sillä, että hallitus lupaa lisää rahaa. Ei syntynyt. Itse asiassa kumpikaan osapuoli ei missään vaiheessa pyytänyt valtiolta lisärahaa. Eikä sitä myöskään tarvittu; sopu syntyi ilman lisärahoitusta hallituksen aiemmin lupaaman 150 miljoonan euron päälle.

En epäile opposition vilpittömyyttä tahdossa puolustaa tehyläisiä. Halu saada hoitajille kunnollinen palkankorotus yhdisti hallitusta ja oppositiota. Opposition olisi kuitenkin reilua äänestäjiä kohtaan myöntää edes jälkeenpäin, että se oli pääargumenteissaan hakoteillä.

Potilasturvalain kiireellisyyden takia puheet pidettiin putkeen ja istunnon päätteeksi äänestettiin. Edustajien piti siis odotella, eikä talosta oikein uskaltanut poistua. Kuuntelin puheita työhuoneessa, perkasin sähköpostia ja kirjoittelin alustuksia. Seurasin puhujalistaa tietokoneen ruudulta.

Äänestykset pidettiin lopulta kahden maissa aamuyöllä. Olin vähällä myöhästyä, sillä viimeiset puheenvuorot menivät jostain syystä hetkessä. Pääsin nukkumaan kolmen aikoihin.

Onneksi aamulla ensimmäinen kokous oli vasta kymmeneltä. Puhuin ympäristöministeri Tiilikaisen kanssa tulevaisuusselonteon ministeriryhmän ensimmäisestä kokouksesta, Suomen roolista kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja pikkuisen metsistäkin.

Valtioneuvoston kansliassa tapasin ulkoministeriön hiljan nimittämää ilmastosuurlähettilästä Markku Niiniojaa. Pohdimme erityisesti ulko- ja ilmastopolitiikan yhteyksiä sekä seuraavaa YK:n ilmastokokousta emännöivän Indonesian tilannetta.

Iltapäivällä oli taas eduskuntaryhmän kokous, sen jälkeen istunto.

Keskiviikkoaamuna alustin kokoomuksen eduskuntaryhmän energia- ja ilmastoryhmälle. Lähinnä unisista avustajista koostuneen yleisön kanssa syntyi ihan kiinnostavaa keskustelua.
Ympäristövaliokunnassa käsiteltiin autoilun verotusta. Välillä poikkesin konsulttiyhtiö SWECOn seminaarissa Katajanokan kupeessa alustamassa innovatiivista tavoista vähentää päästöjä.

Iltapäivällä kokoustin ympäristöveroista. ViSiOn hankkeen tavoitteena on esitellä muiden maiden kokemuksia ekologisesta verouudistuksesta ja pohtia, mitä Suomessa voitaisiin tehdä. Aihe on mitä ajankohtaisin energiaveropaketin ja autoilun verotuksen uudistamisen ansiosta.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen osallistuin istunnossa keskusteluun kehityspoliittisesta ohjelmasta. Omassa puheenvuorossani korostin, että ympäristönsuojelun ja perinteisen kehitysyhteistyön vastakkainasettelu on osittain sepitteellinen.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on köyhyyden vähentämistä, sillä lämpeneminen uhkaa kurjistaa eniten köyhimpien oloja. Toisaalta köyhyyden vähentäminen on ilmastonmuutokseen varautumista, sillä vauraammilla yhteisöillä on paljon paremmat edellytykset sopeutua lämpenemisen haittoihin.

Istunnon jälkeen annoin haastattelun Helsingin Sanomille. Illalla kävin Intian suurlähettilään eduskunnan Intia-ryhmälle järjestämällä päivällisellä.

Ehdin juuri vaihtaa pari sanaa lähettilään kanssa ja maistella intialaisen herkkupöydän antimia ennen, kuin lähdin ehtiäkseni ajoissa junaan Tampereelle. Valitettavasti olin katsonut vanhaa juna-aikataulua, joten kökötin asemalla suotta puoli tuntia liian varhain.

Torstaina puhuin Liiku terveemmäksi -neuvottelukunnan kokouksessa arkiliikunnasta ja ilmastonsuojelusta. Suomalaisten harrastusliikunta on vuosien saatossa kyllä lisääntynyt, mutta samalla jokapäiväinen työmatka- ja muu arkiliikunta on huolestuttavasti vähentynyt.

Terveyssuositusten mukaan jokaisen pitäisi harrastaa vähintään puoli tuntia keskiraskasta liikuntaa joka päivä. Tavoite toteutuu jo sillä, jos kävelee reippaasti bussipysäkille runsaan kilometrin tai pyöräilee viiden kilometrin työmatkan. Kevyen liikenteen edistäminen pitäisi ottaa liikennepolitiikan ja yhdyskuntasuunnittelun kärkitavoitteeksi.

Puolilta päivin pidimme avustajapalaverin, jossa kävimme läpi loppuvuoden aikatauluja ja vuoden päätteeksi julkaistavaa perinteistä vuosikertomusta. Eduskuntaryhmän kokouksen ja istunnon jälkeen alustin Polttava kysymys -kampanjan tilaisuudessa.

Perjantaina istunto aloitettiin poikkeuksellisesti jo aamukahdeksalta, jotta aikaa riitti porista potilasturvalaista. Laki hyväksyttiin odotetusti hallituspuolueiden edustajien äänin. Onneksi sitä ei koskaan tarvinnut ottaa käyttöön, sillä sopu syntyi pari päivää myöhemmin.

Istunnon jälkeen ehdin piipahtaa valtioneuvoston kansliassa palaverissa. Illaksi lähdin vielä Etelä-Savon vihreiden 20-vuotisjuhlaan.

Lämmintunnelmaisessa tilaisuudessa Mikkelissä muisteltiin välillä vihreiden aika kivistä alkutaivalta. Etelä-Savon ensimmäinen vihreä kansanedustaja Heli Järvinen selvitti työtaistelutilannetta. Itse alustin bioenergian mahdollisuuksista. Kotiin ehdin yhdentoista maissa.

Lauantaina poikkesin seuraamassa Polttava kysymys -kampanjan käsittelyä Maan ystävien väentapaamisessa Ähtärissä. Muuten viikonloppu sujui kotona töitä tehdessä.