Globaalit erityisolosuhteet

Suomen on vaikea vähentää päästöjään, koska meillä on raskas teollisuus, kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet. Meidän pitää myös saada hyödyntää kotimaisia turvevaroja energiantuotannossa.

Jokainen ilmastokeskustelua seurannut on varmasti törmännyt kansallisiin erityisolosuhteisiin. Mielelläänhän Suomi tekisi enemmän, mutta se nyt vain on meille erityisen hankalaa. On vain reilua, että olosuhteemme otetaan huomioon päästötavoitteita määriteltäessä.

Periaate kuulostaa järkevältä. Koska emme halua toki olla epäjohdonmukainen ja itsekäs kansa, näin hyvää periaatetta on kohtuullista soveltaa myös muihin maihin.

Täällä ilmastokokouksen isäntämaassa Puolassa on runsaat hiilivarannot. Jos Suomella pitää olla oikeus käyttää turvetta rajoituksetta polttoaineen kotimaisuuden takia, emme kai oikein voi kieltää Puolaa polttamasta hiiltä. Sama pätee toki mm. Australiaan ja Yhdysvaltoihin.

P1020863_600px

Jos raskas teollisuus riittää perusteeksi keventää Suomen päästövelvoitetta, samalla perusteella jonossa on muitakin maita. Esimerkiksi Kiina tuottaa valtavia määriä metalleja ja Brasilia paperia. Ei sovi unohtaa myöskään maatalousvaltaisia maita – maatalouden päästöjä kun on usein vaikeampaa ja kalliimpaa vähentää kuin teollisuuden energian tuotannossa.

Kylmää on toki muuallakin kuin Suomessa, esimerkiksi Kanadassa ja Venäjällä. Emme toki voi vaatia niitä rajoittamaan päästöjä paljoa, jos meilläkin ilmasto estää menemästä pitemmälle.

Siinä missä kylmä ilmasto lisää lämmityksen energiankulutusta, kuumissa maissa tarvitaan paljon energiaa jäähdytykseen. Reiluuden nimissä ei varmastikaan voi vaatia tiukkoja päästövähennyksiä esimerkiksi Intialta tai Meksikolta.

Suomi todella on logistiikan kannalta syrjäinen maa, jossa on harvan asutuksen takia pitkät etäisyydet. Mutta Uusi-Seelanti se vasta syrjässä onkin. Suomea alhaisempi väestöntiheys taas on mm. Argentiinassa, Norjassa ja Saudi-Arabiassa.

Listaa voi jatkaa. Japanin ja Saksan on vaikea vähentää päästöjä, koska ydinvoiman käyttö on romahtanut. Afrikan maat eivät voi osallistua, koska niiden väestö kasvaa nopeasti. Köyhiltä mailta ei voi odottaa paljoa, koska niillä ei ole varaa rajoittaa päästöjä. Ja niin edelleen.

Suomi ei ole yksin kansallisten erityisolosuhteidensa kanssa. Jokaisella maalla on omat olosuhteensa. Kun kaikki ynnätään, ei juuri kukaan voi tehdä enää juuri mitään.

Kansalliset olosuhteet luonnollisesti vaikuttavat päästövähennysten mahdollisuuksiin ja kustannuksiin. Ne eivät silti voi olla riittävä syy vältellä vastuuta yhteisen ilmastomme suojelusta.

Ilmastokriisin taltuttamiseksi kaikkien on tehtävä enemmän. Kylmien ja kuumien maiden, tiheästi ja harvaan asuttujen, köyhien ja rikkaiden, teollisuus- ja maatalousvaltaisten.

Sitä edellyttävät globaalit erityisolosuhteet.

Oras Tynkkynen

3 Responses

  1. Etkös sinä juuri tuossa analyysissäsi kertonut kaiken siitä mitä COP19 ei halunnut kuulla ? Siellähän oli jo etukäteen jakauduttu hyviin ja pahoihin, ja hyvät marssivat ulos kun pahat eivät halunneet olla pahoja. Ja Kiina , se vanha ketku, oli päässyt piiloutumaan hyvien joukkoon…no, COP20 sit jakaa roolit taas uusiksi.

  2. Oras minusta tuntuu ettemme ole edes samalla planeetalla.Onko vihreiltä rahat lopussa kun tyhjästä pitää nyhjäistä juttua.

  3. Aija: Ihan en tavoittanut ajatustasi. Haluaisitko selventää?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *