YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisee vuosittain hyödyllisen raportin, joka tarkastelee kulloistakin juopaa päästösitoumusten ja ilmastokriisin taltuttamisen välillä. Tässä 10 keskeistä viestiä, jotka jokaisen on hyvä tietää tämän vuoden julkaisusta.

1) Päästöjuopa on suuri, ja se kasvaa vuosi vuodelta. Vaikka maat toteuttaisivat nykyiset sitoumuksensa täysimääräisesti, maailma tuottaisi silti vuonna 2020 päästöjä 8–12 miljardia tonnia (Gt CO2-ekv.) liikaa – miljardi tonnia enemmän kuin vielä vuosi sitten arvioitiin.

2) Ilmastonmuutos on vielä mahdollista rajoittaa alle riskirajana pidetyn kahden asteen. Raportin mukaan jopa 1,5 astetta voi teoriassa olla saavutettavissa, mutta se edellyttäisi sekä epärealistisen rajuja päästöleikkauksia että tukun hyvää tuuria.

3) Ilmastokriisin taltuttaminen onnistuu kyllä teknisesti ja taloudellisesti: tarvittavat keinot tunnetaan, eivätkä kustannukset nouse kohtuuttomiksi. Suurin este on poliittinen.

4) Puolet päästöjuovasta voi kuroa umpeen yksinkertaisesti tehostamalla jo annettuja sitoumuksia. Tämä onnistuu toteuttamalla maiden päästösitoumukset haarukan kunnianhimoisemmasta päästä, soveltamalla päästölaskennan sääntöjä tiukasti ja laajentamalla sitoumusten kattavuutta esimerkiksi uusiin päästöihin.

5) Toisen puolikkaan saa katettua tiukentamalla kansallisia päästötavoitteita ja ottamalla käyttöön kansainvälisiä täydentäviä toimia. Ilmastosopimuksen liepeillä ja ulkopuolella päästöjä voi vähentää esimerkiksi ajamalla alas tukiaiset fossiilisille polttoaineille ja puuttumalla nopeavaikutteisiin ilmastopäästöihin, kuten mustaan hiileen.

6) Yhteensä päästöjä on mahdollista leikata huikeat 17 miljardia tonnia – neljänneksen luokkaa nykysitoumuksilla saavutettavasta tasosta. Hintalappu toimilla jäisi enimmilläänkin alle sataan dollariin päästötonnilta.

7) Sektoreittain tarkasteltuna suurimmat mahdollisuudet piilevät sähköntuotannossa, liikenteessä ja teollisuudessa. Paljon voidaan tehdä myös rakennuksissa, metsätaloudessa ja maataloudessa.

8) Jos juopaa ei saada kurottua umpeen ajoissa, pitää päästöjä leikata myöhemmin vastaavasti enemmän. Tämä kasvattaa ilmastopolitiikan kustannuksia ja lisää riskejä ripeään toimintaan verrattuna.

9) Ripeän toiminnan polulla vuotuiset päästövähennykset pysyvät 2–4,5 prosentin haarukassa. Jos taas ilmastopolitiikassa himmaillaan vuoteen 2030 asti, sen jälkeen tarvitaan peräti 6–8,5 prosentin vuotuisia leikkauksia – tahti, johon ei ole vielä päästy koskaan missään päin maailmaa.

10) Mitä pitempään vitkutellaan, sitä enemmän tulevaisuudessa tarvitaan negatiivisia päästöjä – siis päästöjen tuottamisen sijaan niiden sitomista takaisin ilmakehästä. Teoriassa negatiiviset päästöt ovat mahdollisia, mutta niiden toteuttamiskelpoisuudesta ja kestävyydestä ei ole takeita.

UNEPin johtaja Achim Steiner kuitenkin rohkaisi yleisöä tänään Varsovassa: Jo näin paljon on saatu aikaan ilman kattavaa ilmastosopimusta. Ajatelkaa, kuinka paljon voidaan tehdä, jos sopimus saadaan laadittua.


Oras Tynkkynen