Leninin väitetään kutsuneen ”hyödyllisiksi idiooteiksi” Neuvostoliittoa länsimaissa naiivisti tukevia ihmisiä. Käsitettä on sittemmin käytetty yleisemmin kuvaamaan henkilöitä, jotka tietämättään tukevat pahantahtoisia voimia kuvitellen olevansa hyvän asialla.
Käsite on välillä vaikuttanut hyödylliseltä myös ilmastoneuvotteluissa. Epäonnisessa Kööpenhaminan kokouksessa monet hyvää tarkoittavat tahot taputtivat Sudanin palopuheille tiukkojen ilmastotavoitteiden ja Afrikan köyhien puolesta. Samaan aikaan tuo julma öljydiktatuuri jarrutti juuri niitä neuvotteluita, joiden onnistumista Afrikan köyhät kipeästi tarvitsivat.
Täällä Varsovassa moni on osoittanut solidaarisuutta supertaifuunin runtelemalle Filippiineille, jonka edustaja vetosi tunteikkaasti tiukan ilmastosopimuksen puolesta. Samainen Filippiinit on kuitenkin toiminut äänitorvena mm. öljyntuottajamaiden, sosialistidiktatuurien ja Kiinan liittoutumassa, joka jarruttaa päästövelvoitteita edes vauraimmille kehitysmaille.
Osaa ilmastokeskustelusta on vaivannut tosiasioita säästelevä poliittinen korrektius. Rikkaat maat ovat itsekkäitä saastuttajia, jotka pihistelevät kehitysmaiden tukemisesta. Kehitysmaat ovat puolestaan ilmastonmuutoksen uhreja, jotka jalosti puolustavat köyhien kansalaistensa eloonjäämistä.
Toisinkin asian voi nähdä. Kehitysmaaksi luokitellussa Kiinassa päästöt asukasta kohti ovat jo saavuttaneet EU:n tason. Päästörajoituksia köyhyyteen vedoten vastustavalla Intialla on varaa laukaista avaruuteen omia satelliitteja.
Siksi Varsovassa on ollut ilahduttavaa, kuinka rintamalinjoja on alettu arvioida uudelleen. Kansalaisjärjestöjen verkosto Climate Action Network myönsi kahtena viimeisenä kokouspäivänä ilmastonsuojelun jarruttamisesta päivän fossiili -antipalkinnon juuri kehitysmaille.
Torstaina huutia saivat Kiina, Pakistan, Saudi-Arabia, Malesia ja Intia, koska ne yrittivät poistaa neuvotteluteksteistä viittauksen oikeudenmukaisuuteen. Perjantaina Intia pokkasi palkinnon yksin, koska se oli jatkanut oikeudenmukaisuuskirjausten vastustamista.
Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun antipalkinnot ovat menneet kehitysmaille kahtena peräkkäisenä päivänä. Se on rohkaiseva merkki.
Toivottavasti tulevaisuudessa maita arvioidaan enenevässä määrin niiden puheiden ja tekojen mukaan – ei vain sillä perusteella, sattuuko maa kuulumaan muodollisesti ”kehitysmaiden” vai ”teollisuusmaiden” luokkaan.
Oras Tynkkynen
