Julkisen talouden pitkäaikainen unilukkari Raimo Sailas soitti tänään Helsingin Sanomissa hälytyskelloja. Hän muistutti, että talouskriisiäkin vakavampi uhka on ilmastokriisi. Vitkuttelu ilmastonmuutoksen torjunnassa tulee kalliimmaksi kuin päästöjen vähentäminen.
Kirjoituksessa Sailas kuvasi hyvin ilmastokriisin vakavuutta ja sitä, miten toivottoman hitaasti siihen on tähän asti vastattu. Pelkkä uhkan toteaminen ei kuitenkaan kanna vielä pitkälle.
Kriisitietoisuuden rinnalle tarvitaan toivoa ja tahtoa.
Toivoa siksi, että ilman perusteltua toivoa ilmastokriisin taltuttamisesta toiminta on turhaa. Tahtoa siksi, että päästöjen leikkaaminen riittävän paljon ja riittävän nopeasti edellyttää isoja päätöksiä.
Hyvä uutinen on se, että ilmastonmuutosta on vielä mahdollista jarruttaa merkittävästi. Jokainen vähennetty päästötonni merkitsee himpun verran hitaampaa ja vähemmän tuhoisaa ilmastokriisiä.
Hyvä uutinen on myös se, että keinot päästöjen vähentämiseksi ovat olleet tiedossa jo vuosikaudet. Tarvitaan tuulivoimaa, sähköautoja ja nollaenergiataloja. Tarvitaan tiukkoja päästövelvoitteita, riittävää hinta päästöille ja kannustimia kansalaisille ja yrityksille valita vähäpäästöisiä ratkaisuja.
Tapasin Sailasta, kun hän toimi valtiovarainministeriön valtiosihteerinä ja itse vaikutin saman talon katutasossa valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana. Esitin, että valtion tuolloiset elvytysvarat kohdennettaisiin ensisijaisesti vihreään elvytykseen muun muassa Etelä-Korean tavoin.
Vihreää elvytystä ovat satsaukset muun muassa ratoihin, rakennusten peruskorjaamiseen ja uusiutuvaan energiaan. Näin saataisiin yhtä aikaa vauhtia talouden pyöriin ja vähemmän ympäristökuormitusta.
Valtiovarainministeriö ei tuolloin tarttunut ehdotukseen. Toivottavasti tahto taltuttaa ilmastokriisiä on sittemmin kypsynyt.
Päättäjät Suomessa ja maailmalla tekevät päivittäin valintoja, jotka vaikuttavat päästöihin. Jos kaikissa päätöksissä aletaan pitää ilmaston puolta, nopea käänne parempaan on mahdollinen.
Sailaksen ilmastovaroitukset kannattaa vihdoin ottaa vakavasti.