Julkaistu Tampereen kauppakamarilehdessä.
Poliittista kenttää on totuttu jakamaan oikeistoon ja vasemmistoon sekä liberaaleihin ja konservatiiveihin. Nykyään usein tärkeämmältä vaikuttaa jako uudistajiin ja säilyttäjiin.
Muuttuvassa maailmassa voimme menestyä vain uudistumalla. Tämä koskee niin Tamperetta, Suomea kuin koko Eurooppaa.
Tampere on päihittänyt Turun osin siksi, että meillä on kyetty tekemään isojakin päätöksiä ja toteuttamaan ne. Viime vuosina tämä kilpailutekijä tuntuu kuitenkin horjuneen.
Päätös rantaväylän tunnelista syntyi pitkän vatuloinnin jälkeen. Valtuustosalin eri laidoilla istuvat ei-puolueen edustajat jarruttavat milloin Keskusareenaa, milloin täydennysrakentamista. Nyt heidän hampaissaan on ratikka – ratkaiseva investointi liikenteen sujuvuuteen ja kaupungin vetovoimaan.
Valtakunnallisesti julkisen talouden kestävyysvaje on karttunut vuosien varrella, koska välttämättömiä uudistuksia on lykätty viimeiselle rannalle. Parhaita esimerkkejä lienevät nykyisen hallituksen syliin tipahtaneet remontit kuntarakenteeseen ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Ne eivät valitettavasti ole ainoita. Eläkeiän nostaminen on haudattu unisesti eteneviin työryhmiin. Moni palvelu odottaa yhä sähköistämistä ja moni kovalla rahalla rakennettu tietojärjestelmä korjaamista. Ympäristölle haitallisiin tukiaisiin lapetaan edelleen miljardikaupalla veronmaksajien euroja. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen uudistamista vasta selvitellään.
Myös Euroopan on uudistuttava, jotta voimme nousta talouskriisistä ja pärjätä globaalissa kilpailussa. Vastaus jokaiseen ongelmaan ei voi olla uusi seikkaperäinen direktiivi tai asetus. Nykyisetkin säädökset pitää perata sillä silmällä, onko sääntely vanhentunutta tai ylimitoitettua.
Samalla EU:n pitää pystyä etenemään nopeammin ja päättäväisemmin niissä asioissa, joissa eurooppalainen yhteistyö tuo lisäarvoa. Huonoon taloudenpitoon ja horjuviin pankkeihin pitää puuttua riittävän varhain ja riittävän topakasti. 28 maan ja puolen miljardin kansalaisen unionin pitää pystyä tekemään päätöksiä enemmän yksittäisten maiden jarrutuksesta huolimatta.
Päätöksenteon tahmeus on sinänsä inhimillistä. Isot uudistukset ovat vaikeita ja kiistanalaisia.
Mistään rakettitieteestä ei silti ole kyse. Paljon enemmän voidaan tehdä. Ennen kaikkea tarvitaan näkemystä, rohkeutta ja määrätietoisuutta.
Jarruttavatko menneiltä vuosikymmeniltä perityt jakolinjat päätöksentekoamme liikaa niin kaupunginvaltuustossa, eduskunnassa kuin europarlamentissa? Ehkä päättäjiksi tarvitaan nyt ennen kaikkea uudistajia eri puolueista ja vanhojen rintamalinjojen eri puolilta.
Ehkä Tampere, Suomi ja Eurooppa tarvitsevat kaikista ryhmistä enemmän kyllä-puolueen edustajia, jotka yhdessä rakentavat ratkaisuja ja uskaltavat uudistaa.
Oras Tynkkynen
