Maanantaina kahvittelin Juupajoen kunnanjohtajan kanssa lähijunista. Tampere-Haapamäki-välin kolme vuoroa suuntaansa päivässä ei vielä mahdollista normaalia työmatkaliikennettä.

Kansantalouden kannalta on mielipuolista rakentaa kallis rata, hankkia kalliit kiskobussit ja sitten jättää ne käyttämättä. VR Oy:n käänteisloogisessa maailmassa junavuorojen kustannuksiin lasketaan kuitenkin pääasiassa aivan muita kuluja kuin normaalit käyttökustannukset.

Näin vuorot saadaan näyttämään raskaasti kannattamattomilta ja radat jäävät tyhjilleen. Ajattelu on vähän sama kuin jos ostaisi tyyriin asunnon, jyvittäisi ostohinnan joka päivälle – ja yöpyisi hotellissa, koska omassa kodissa asuminen vaikuttaisi niin kalliilta.

Lähijunaliikenne kärsii muna-kanaongelmasta: matkustajia ei ole, koska ei ole vuoroja, ja vuoroja ei aloiteta, koska ei ole matkustajia. Asetelma voidaan murtaa vain kaikkien osapuolten yhteisellä sitoumuksella. Tästä kirjoitin taannoin kolumninkin.

Päivällä kävin Hämeen tiepiirin ja vähän Pirkanmaan ympäristökeskuksenkin vieraana. Tietokatkoksen takia luulin vielä edellisenä päivänä meneväni vain kokoukseen. Myöhään illalla kuulin, että minulta odotettiinkin alustusta. Onneksi olin alustanut ennenkin päästöjen vähentämisestä liikenteessä, joten ehdin raapia esityksen kasaan.

Illalla puhuin vielä isäni masinoimassa turvevoimalan vastaisessa tilaisuudessa Jyväskylässä. Esityksessäni en suoraan käsitellyt voimalahanketta, koska en tunne sen yksityiskohtia. Sen sijaan arvioin yleensä ilmastotavoitteiden energiapolitiikalle ja turpeen käytölle tulevaisuudessa asettamia reunaehtoja.

Tavallisesti Jyväskylään pääsee näppärästi junalla alle kahdessa tunnissa, mutta nyt ratatöiden takia piti mennä bussilla. Paluumatkalla en voinut tehdä kannettavalla töitä, koska bussissa ei saanut ladattua akkua.

Tiistaina puhuin Tampereella kuntien ilmastokonferenssissa ministeri Pekkarisen jälkeen. Kuntaliitto jakoi tilaisuudessa kolme palkintoa, joista yhden sai Tampere ilmastonsuojelun hyväksi tehdystä työstä. Se lämmitti, vaikka olemme vasta päässeet alkuun.

Poikkeuksellisesta Tampere-päivästä oli se hyöty, että pääsin taloyhtiön vuosikokoukseen. Kyselin siirtymisestä huoneistokohtaiseen vedenkulutuksen mittaukseen.

Hanke olisi kaikin puolin reilu ja järkevä. Kun jokainen maksaisi vain omasta eikä naapureiden käytöstä, vedenkulutus tippuisi pari kymmentä prosenttia. Tulppana on nykyinen asunto-osakeyhtiölaki, joka edellyttää suostumista kaikilta osakkailta.

Oletteko koskaan kuulleet taloyhtiöstä, jossa kaikki olisivat samaa mieltä edes painovoiman olemassaolosta? Onneksi lakia ollaan uudistamassa niin, ettei yksi jarruttaja voi estää tolkullisten hankkeiden läpi viemistä.

Illalla istuin STTK:n poliitikkopaneelissa, jossa puitiin erityisesti kuntademokratiaa. Yleisössä oli STTK:n ylintä johtoa.

Keskiviikkona ei pidetty ympäristövaliokunnan kokousta, joten menin Helsinkiin vasta puoleltapäivin. Ensin tapasin tulevaisuustiimiäni, sitten istuin eduskunnan globaaliryhmän johtokunnan kokouksessa.

Istunnon jälkeen palasinkin jo Tampereelle ja kävin parturissa. Äiti tuli yöksi kylään. Kävimme syömässä erinomaisen päivällisen Veganissimossa.

Torstain palaveriputkeen kuuluivat ympäristövaliokunnan kokous, tiimimme tapaaminen TEMin strategiaihmisten kanssa, energiatehokkuusseminaarin suunnittelutuokio ja eduskuntaryhmän kokous. Suullisen kyselytunnin jälkeen työpäivän päätti ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän kokous.

Perjantai alkoi Energiauutisten haastattelulla kaukolämmön mahdollisuuksista. Sen jälkeen ympäristövaliokunnassa käsiteltiin alueidenkäyttöä ja liikennepoliittista selontekoa. Tulevaisuusselonteon ministerityöryhmän kokouksessa käytiin läpi valmistelutilannetta ja keskusteltiin vähähiilisen Suomen skenaarioista.

Istunnon päälle VTT:n edustajat kävivät kertomassa alun perin Eero Paloheimon ideoimasta hankkeesta, jossa on tarkoitus rakentaa Kiinaan kokonainen ekokaupunki. Tarvetta ainakin olisi.

Sitten olikin kiire Tampereelle. Oli aihetta juhlaan: Tampere valittiin Suomen ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi. Erityisen ylpeä olen siitä, että yhdessä Vasemmistoliiton Anna Kontulan kanssa kokosin aloitteemme tueksi lähes koko valtuuston.

Illan päätteeksi mietimme vielä hyviä kunnallisvaaliehdokkaita ja kävin saunassa.

Lauantaina vierailin Keuruulla. Yhteensä Vihreän Keurusseudun tilaisuuteen ja edestakaisiin matkoihin meni noin 11 tuntia. Se teki noin tunnin yhtä tilaisuuden osanottajaa kohti. Toisaalta Al Goren sanoin: maailma muutetaan yksi ihminen kerrallaan.

Illaksi olin lupautunut ystävien baariseuraksi Helsinkiin. Kävimme syömässä korealaisessa ravintolassa. Äitienpäivän olin kotona.