Maanantain omistin tulevaisuusselonteolle. Aamulla puhuin valtioneuvoston linnassa toimittaja-aamiaisella valmistelun etenemisestä.
Julkistimme tilaisuudessa kaksi selvityshenkilöä. Jaakko Kianderin tehtävä on tarkastella ilmastopolitiikan toteuttamista sosiaalisesti ja Raija Volkin puolestaan alueellisesti reilulla tavalla.
Samalla julkistimme ensimmäisen selontekoa varten tilatusta kymmenestä selvityksestä. Suomen ympäristökeskuksen laatima raportti tarkastelee ilmastopolitiikan valtavirtaistamista ja vahvistamista. Tiedotteen selvityksestä voi lukea täältä.
Aamiaisen jälkeen palaveerasimme toisesta selvityksestä. Gaia Consultingilta tilattu raportti tehokkaasta ilmastopolitiikasta julkistetaan syyskuussa. Kokouksen jälkeen lounastin selontekotiimin kanssa.
Loppuiltapäivä sujui sidosryhmäpaneelien yhteenvetokeskustelussa. Kevään mittaan järjestetty 13 paneelin sarja kulminoitui yhteistilaisuuteen, jossa arvioitiin ja pyrittiin jalostamaan paneelien tuottamia ideoita. Oli ilahduttavaa huomata, että haastaviinkiin ideoihin suhtauduttiin rakentavasti ja avoimesti.
Illaksi ehdin vielä Tampereelle ja katsomaan Sinkkuelämää-elokuvaa. Mainio leffa ei ollut liian pitkä, toisin kuin nuivista kritiikeistä olisi voinut luulla. Tarina ei myöskään ole niin materialistinen ja ulkonäkökeskeinen kuin monet hätäisesti tulkitsevat.
Tiistaina eduskunta jäi väliin, sillä istuin päivän Hämeenlinnassa Tekesin seminaarissa. Ilmastonmuutoksen hillinnän liiketoimintamahdollisuuksia pohtivan Climbus-ohjelman päättäjäisissä pääpuheenvuoron piti Woodrow Clark, jonka yhdysvaltalaisuus ei jäänyt kuulijoille epäselväksi – sen verran taajaan hän viljeli vitsejä ja korosti omaa etevyyttään.
Sisällöllisesti kiinnostavampi oli Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n uunituoreen Energy Technology Perspectives -raportin esittely. Konservatiivisuudestaan tunnettu järjestö laati ensimmäistä kertaa skenaarion, jossa maailman päästöt puolitettaisiin vuosisadan puoliväliin mennessä.
Esityksessä korostettiin hiilen talteenottoa ja varastointia (osuus päästövähennyksistä 19 %) sekä ydinvoimaa (6 %). Silti jopa IEA:n mielestä päästöjen vähentämisessä ylivoimaisesti tärkeimpiä keinoja ovat energiatehokkuus (36 %) ja uusiutuva energia (21 %).
Ministeri Lehtomäen jälkeen pohdiskelin omassa puheenvuorossani ilmastonsuojelun ja hyvinvoinnin suhdetta. Kolmen viime vuosikymmenen aikana energian kulutus Suomessa on nelinkertaistunut. Suunnilleen samassa ajassa onnellisuutemme on lisääntynyt kuitenkin vain 6 %.
Moninkertaistamalla ympäristön kuormitus olemme vain himpun verran onnellisempia kuin 1970-luvulla. Kuulostaa melko huonolta kaupalta. Onneksi kääntäen hyvinvointi ja onnellisuus voivat hyvin kasvaa, vaikka ilmaston kuormitusta leikataan radikaalisti.
Keskiviikkona esittelin hallitusryhmän kokouksen jälkeen selontekotyötä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle. Iso osa valiokunnan jäsenistä ehti tosin livahtaa karkuun ennen osuuttamme, sillä esitys oli kokouksen lopulla.
Sadekuurojen välissä piipahdin eduskuntatalon viereisillä kallioilla kuvattavana Kaksplus-lehden etunimijuttua varten. Sitten lounastin työ- ja elinkeinoministeriön Juhani Tirkkosen kanssa hiilimarkkinoiden näkymistä nykyisen Kioton sopimuksen jälkeisenä aikana.
Ennen istuntoa kävin vielä eduskunnan eläinsuojeluryhmän tapaamisessa. Siellä puhuttiin läänineläinlääkärien ja muiden viranomaisten eläinsuojelutyöstä.
Torstai meni rutiinilla: ympäristövaliokunta, selontekotiimi, eduskuntaryhmä ja istunto. Päivän kruunasi ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokous, jossa käsiteltiin ilmasto- ja energiastrategian avainkysymyksiä. Kokouksen takia myöhästyin ilmastosivujen verkkopalaverista.
Perjantaina 13. päivä sään suhteen oli onnea, sillä edeltävien päivien tihkutus vaihtui poutaan. Hyvä niin, sillä tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmällä oli päivän retriitti Suomenlinnassa. Pohdiskelimme vähähiilisen Suomen skenaarioita.
Kaikille pahamaineinen päivä ei valitettavasti ollut yhtä onnekas. Paluulautalla näimme, kuinka presidentinlinnan kupeesta tuprusi tuhteja savupilviä. Työ- ja elinkeinoministeriö roihusi avoliekein ennen, kuin palo saatiin sammutettua. Kukaan ei onneksi loukkaantunut, mutta palo hankaloittaa ilmasto- ja energiastrategian valmistelua sekä muuta ministeriön työtä.
Illalla Tampereella manasin Kylie Minoguen konserttiin tai lomien viettoon karanneita ystäviäni, sillä Old School Techno Rave -bileisiin oli vaikea saada seuraa. Klubille kannatti silti lähteä, sillä bileissä soivat 80- ja 90-lukujen klassikot. Valitettavasti väki valui nostalgisoimaan turhan myöhään; meno käynnistyi toden teolla vasta yhden jälkeen.
Viikonloppuna seurasin keskustan ja kokoomuksen puoluekokousten uutisointia, tein töitä ja siivosin kotona, kävin salilla sekä tapasin äitiäni Veganissimossa. Poikkeuksellisesti kävin viikon aikana jo toistamiseen elokuvissa (The Happening, hieman epätasaista syväekologista paranoiaa).
