Euroopan kriisimaissa on viime aikoina nähty merkkejä käänteestä parempaan. Kasvu on kuitenkin heiveröistä, ja talouskriisin laskua maksetaan vielä pitkään.
Nyt on sopiva hetki pohtia, mitä kriisin hoitamisesta voidaan ottaa opiksi. Kiinnostavan vertailukohdan tarjoaa Islanti.
Vuonna 2008 maan kolme suurinta pankkia romahti yhden viikon aikana. Pankkikriisiä on kuvattu maailman kolmanneksi syvimmäksi.
Pankkien mukana sukelsi kansantalous. Työttömyys peräti kahdeksankertaistui.
Islannin pelastuspakissa oli monia EU:n kriisimaista tuttuja työkaluja. Hallitus tasapainotti valtiontaloutta reippaasti leikkaamalla menoja ja korottamalla veroja. Maa lainasi Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja valtioilta summan, joka vastaa kahta viidesosaa maan bruttokansantuotteesta.
Monessa ratkaisevassa suhteessa Islanti toimi kuitenkin toisin. Ensinnäkin valtio antoi suurten pankkien kaatua. Pankit pilkottiin kahteen osaan. Jaolla varjeltiin tavallisten islantilaisten kotitalouksien talletuksia. Ulkomaiset sijoittajat joutuivat nielemään tappionsa. Valtio pyrki auttamaan ylivelkaantuneita kansalaisia leikkaamalla asuntolainoja.
Toiseksi valtio lykkäsi säästötoimia vuodella. Näin sopeutus ei iskenyt samaan aikaan kuin pankkikriisin välittömät vaikutukset. Suomen tavoin Islanti jakoi sopeutuksen puoliksi veronkorotusten ja menoleikkausten kesken.
Kolmanneksi valtio asetti rajoituksia pääomien siirroille. Ilman rajoituksia maa olisi nopeasti vuotanut kuiviin pääomista.
Islantia voi verrata toiseen pankkikriisistä toipuvaan saarivaltioon, Irlantiin. Molemmat olivat vähävelkaisia kriisin alkaessa ja molemmissa velka on kriisin vuoksi noussut suureksi. Islanti on kuitenkin pystynyt jo lyhentämään velkaansa, kun Irlannissa se karttuu edelleen.
Molemmissa maissa työttömyys moninkertaistui kriisin vuoksi ja on nyt kääntynyt laskuun. Islannin työttömyysaste on kuitenkin enää vain kolmasosa Irlannin vastaavasta.
Islannin kokemukset eivät kaikilta osin ole suoraan yleistettävissä muualle – valitettavasti. Euroalueen maat eivät esimerkiksi voi saada vetoapua vientiin devalvaatiosta, eikä EU:n sisämarkkinoilla valtio voi noin vain rajoittaa pääomien liikkumista.
Osaa konsteista kannattaa silti harkita muuallakin. Kriisimaiden pitää tasapainottaa julkista taloutta, mutta rajuja leikkauksia ei kannata ajoittaa suhdannekuoppaan.
Pankkien pelastamisen sijaan tai ohella pitää pyrkiä pelastamaan tavalliset kansalaiset ja pienyritykset.
Talous on poliittista. Talouskriisin juuret ovat huolettomassa politiikassa, ja kriisin ratkaisutkin ovat olleet poliittisia valintoja.
Islannissa kansa oli tiiviisti mukana kaatamassa hallitusta, luonnostelemassa uutta perustuslakia ja hylkäämässä kansanäänestyksissä korvaukset ulkomaisille pankeille. Kuun lopulla valittavan europarlamentin on tärkeä tutkia, mitä eri tapoja hoitaa kriisiä Euroopalla on käytettävissään.
Sampo Terho
europarlamentaarikko (ps)
eurovaaliehdokas, Helsinki
Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr)
eurovaaliehdokas, Tampere
