Maanantailta oli peruttu kaikki viralliset kokoukset muslimien paastokauden ramadanin päätösjuhlan takia. Nukuin juhlallisesti puoli kahdeksaan ja söin hotellin runsasta aamiaista. Aamupäiväksi vetäydyin huoneeseen kirjoittamaan ja pläräämään sähköpostia sen, minkä hidas hotellin verkko salli.
Kävelin konferenssipaikalle huuruisen Poznanin halki. Kaupungissa näkyi niin EU-jäsenen kuin ex-sosialistisen maan tuntomerkkejä, moderneja kauppakeskuksia ja betoninharmaita kerrostalokolosseja.
Konferenssialueella tarvittavan tunnistelapun sai hetkessä. Aulassa törmäsin ensin Ulkopoliittisen instituutin Anna Korppooseen. Sitten puhuessamme teellä keinoista virkistää Suomen ja Venäjän välistä ilmastokeskustelua paikalle tempaisi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Antto Vihma.
Käveltyäni puolisen kilometriä konferenssikeskuksen sisällä pääsin norjalaisen ympäristöjärjestön Bellonan tilaisuuteen. Siellä esiteltiin järjestön skenaario, jossa globaaleja päästöjä voitaisiin leikata 85 % nykytasosta vuosisadan puoliväliin mennessä.
Bellonan Frederic Hauge keskittyi esityksessään hiilen talteenottoon ja varastointiin (carbon capture and storage, CCS). Mallissa päästövähennyksistä yli 30 % hoidetaan CCS:llä – suurempi osuus kuin missään näkemässäni skenaariossa.
Järjestön mallissa CCS:llä paitsi tuotettaisiin energia fossiilisilla polttoaineilla lähes ilman päästöjä, myös sidottaisiin hiiltä takaisin ilmakehästä CCS:ää käyttävissä biovoimaloissa. Tällä negatiivisten päästöjen energiantuotannolla kompensoitaisiin päästöjä muilla sektoreilla. Jos biomassa tuotettaisiin levistä, voitaisiin osa CCS:llä kaapatusta hiilidioksidista syöttää takaisin leväviljelmien ruoaksi.
Bellonan mukaan teknologian kaupallistamiseen tarvitaan julkista tukea demonstraatiohankkeisiin. Kysyin, onko vaarana, että ennestään niukoista t&k-määrärahoista ohjataan rahoitusta energiatehokkuudesta ja uusiutuvasta energiasta CCS:ään. Vastaus jäi vähän ilmaan.
Yksi tehokkaimpia tapoja vauhdittaa CCS:n käyttöönottoa voisi olla asettaa uusille voimaloille ominaispäästöraja. Euroopan parlamentissa keskustellaan 500 grammasta hiilidioksidia kilowattituntia kohti, mutta Bellona ajaa huomattavasti tiukempaa rajaa 150 g/kWh.
Kommenttipuheenvuorossa muistutettiin, että jos CCS:ää käytettäisiin Bellonan esittämässä laajuudessa, varastointikapasiteetti uhkaisi loppua. CCS-valmiutta käytetään puolustamaan tavallista hiilivoimaa, ja energiateollisuudella pitäisi olla varaa kehittää teknologia ihan itse.
Bellonan tilaisuuden päälle taoin näppäimistöä tietokonekeskuksessa, jossa viereeni istui Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan sihteeristössä työskentelevä Virpi Köykkä. Keskustelimme EU:n ilmasto- ja energiapaketin käsittelystä ja tilanteesta.
Turistuani myöhäisellä lounaalla Anton kanssa kermaisen sienikeiton äärellä siirryimme seuraamaan ääriään myöten täyteen ahdettua tilaisuutta Yhdysvaltain kutkuttavasta ilmastopoliittisesta tilanteesta. Siellä puhuneiden senaattorien avustajien sanoman voi tiivistää kahteen.
Tilaisuus Yhdysvaltain ilmastopolitiikasta veti tuvan täyteen.
Ensinnäkin sekä tulevalla presidentillä että senaatissa ja kongressissa on vahva valmius ja myös tahto edetä nopeasti. Asiassa auttaa, että demokraateilla on hallussaan sekä valkoinen talo että enemmistöt parlamentin molemmissa huoneissa.
Toiseksi kansallista ilmastopolitiikkaa ei voi polkaista hetkessä, ja Yhdysvaltain lainsäädäntöprosessi vaatii oman aikansa. Liittovaltiotason päästökauppajärjestelmää ei siis ole todennäköistä saada valmiiksi ennen Kööpenhaminan kokousta.
Tilaisuudessa pohdittiin paljon kansallisen ja kansainvälisen politiikan suhdetta. Kumman pitäisi tulla ensin?
Yleinen arvio oli, että Clintonin hallinnolta oli virhe ensin allekirjoittaa Kioton pöytäkirja ja vasta sitten yrittää saada aikaan kansallista politiikkaa. Toisaalta John Kerryn edustaja katsoi, että Yhdysvallat voi allekirjoittaa sopimuksen Kööpenhaminassa, vaikka kansallinen politiikka ei olisikaan vielä täysin selvillä.
Tilaisuudesta jatkoimme sushi-illalliselle mm. GreenStream Networkin ja Ulkopoliittisen instituutin porukalla.