Julkaistu Suomen Kuvalehdessä.
Hallitus on tehnyt välillä päätöksiä pulmallisella tavalla. Ongelmia on ilmennyt mm. päätettäessä valtiontalouden rakennepaketista ja kehyksistä. Myös asiantuntijatiedon sivuuttamista sote- ja kuntaratkaisuissa sekä tulevaisuusselonteon taustaselvityksissä on arvosteltu – osin syystä.
Huonot menettelytavat johtavat huonoihin päätöksiin hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Jos ruori on rikki, on suuntaa vaikea kääntää. Siksi hallituksen pitää arvioida kriittisesti omia käytäntöjään.
Osa ratkaisuista on arkisia. Hallituspuolueiden puheenjohtajien pitää voida ottaa avustaja neuvotteluihin mukaan. Kokoukset pitää aikatauluttaa niin, että ihmiset pystyvät välillä lepäämään ja jututtamaan omia joukkojaan.
Puheenjohtajien ohella kannattaa hyödyntää koko hallituksen osaamista. Ministerit pystyvät tunnistamaan esityksissä omien tonttiensa kannalta mahdollisia ongelmia ja ehdottamaan ratkaisuja.
Juuri tähän suuntaan pääministeri Alexander Stubb on jo hallituksen työtä vienyt. Kiitämme tästä ja kannustamme jatkamaan toimintatapojen uudistamista.
Merkittävien esitysten vaikutuksia pitää arvioida ennen päätösten tekemistä – vaikka edes suuntaa antavasti. Päätökset pitää kirjata selvästi ja tulkinnan päätöksistä pitää olla jaettu ennen niiden julkistamista.
Esityksiä tulee mahdollisuuksien mukaan avata julkisuuteen myös ennen päätöksentekoa. Yksi vaihtoehto on viedä neuvotteluja vaiheittaiseen suuntaan vaikka seuraavaan tapaan.
Ensin virkahenkilöt tuovat hallitukselle ja samalla julkisuuteen laajan paketin alustavia vaihtoehtoja. Hallitus valitsee jatkoon niistä parhaana pitämänsä.
Näin valikoitujen vaihtoehtojen vaikutukset selvitetään ja niitä tarkennetaan tarvittaessa. Paranneltu esitys tuodaan hallitukselle ja julkisuuteen. Hallitus voi ottaa julkisen keskustelun huomioon lopullista päätöstä tehdessään.
Välillä järkevin tapa edetä kohti isoja päätöksiä on pienin askelin. Kokeilut tarjoavat kokemusperäistä tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei – ja miten ratkaisuja voidaan hioa edelleen. Suuntaa voidaan korjata ketterästi kesken matkan.
Avuksi kannattaa valjastaa myös joukkojen osaaminen. Monet ihmiset haluavat osallistua, kunhan sille tarjotaan puitteet. Joukkoistamalla eli avaamalla ehdotuksia kiinnostuneiden arvioitavaksi verkossa voidaan tunnistaa pulmia ja jalostaa ratkaisuista toimivampia.
Hyvä päätöksenteko rakentuu muutamien periaatteiden varaan. Päätösten pitää perustua tutkittuun tietoon, näyttöön ja riittäviin arvioihin vaikutuksista. Keskustelun pohjaksi pitää tarjota vaihtoehtoja. Valmistelun ja päätöksenteon pitää olla mahdollisimman avointa. Ihmiset pitää ottaa mukaan.
Hyvillä menettelytavoilla tämä ja tulevat hallitukset pystyvät tekemään parempia päätöksiä.
Harri Jaskari
kansanedustaja (kok.)
Mikael Jungner
kansanedustaja (sd.)
Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr.)
