Viime aikoina näkemykseni Vihreiden tulevaisuudesta ovat tuntuneet kiinnostavan keskimääräistä enemmän. Käytän tilaisuutta hyväksi kertoakseni, mitä uuden puheenjohtajan tulisi mielestäni tehdä.
Vihreiden perusta on vakaa. Jäsenmäärä kasvaa, kannatusluvut lupaavat hyvää ja piirit ovat vahvempia kuin koskaan. Selvin indikaattori – vaalimenestys – näyttää vihreää. Hallitustaipaleeltakin voi osoittaa voittoja.Menestys tuottaa helposti omahyväisyyttä. Suurin virhe olisi tuudittautua nosteen jatkumiseen. Varoittavia esimerkkejä ei tarvitse hakea puoluekentältä kaukaa.
Uuden puheenjohtajan tärkein tehtävä on jatkaa puurtamista sen puolesta, että Vihreät voi olla aidosti koko Suomen puolue. Enkä tarkoita vain sitä, että Vihreiden äänestäminen tuntuu luontevalta vaihtoehdolta niin Ruoholahdessa kuin Ruovedellä. Puolueen pitää puhutella vihreästi ajattelevia kaikissa ihmisryhmissä.
Tarvitsemme vihreitä ikäihmisiä. Tarvitsemme maanviljelijöitä, ay-aktiiveja ja uussuomalaisia. Ammattikorkeakoululaisia, jääkiekkoilijoita ja reservin upseereita. Alkajaisiksi tarvitsemme lisää vihreitä miehiä!
Ihmisten koskettaminen yli rajojen ei edellytä vihreyden liudentamista. Päinvastoin se johtaa vihreyden voimistumiseen, jos vihreät ajatukset juurtuvat yhä laajemmalle.
Vihreiden on rohkeasti valloitettava vanhojen puolueiden hallitsemia politiikkoja. Meidän on esitettävä uskottava vihreä vaihtoehto niin talous- kuin aluepolitiikassakin.
Oikeassa oleminen on välillä vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on muuttaa oikea mielipide päätökseksi. Tämä edellyttää kykyä yhteistyöhön ja kompromisseihin, kivuliaisiinkin. Hallituksessa pitää säilyttää vihreä profiili, mutta siellä ei voi toimia kuin oppositiossa – ainakaan kovin kauaa.
Mohandas Gandhi kehotti oppimaan massoilta. Se on uuden puheenjohtajan ensimmäinen oppitunti. Häneltä vaaditaan herkkyyttä asettua toisten ihmisten asemaan.
Vihreät puhuvat tärkeistä asioista kuten seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, apurahansaajien sosiaaliturvasta ja kehitysyhteistyöstä. Aika monia kansalaisia kiinnostaa kuitenkin esimerkiksi se, uskaltaako kadulla kävellä iltaisin, saako ikääntyneelle äidille hoitopaikan ja onko lapsen koulussa riittävästi opettajia.
Uutta vihreyttä ei tehdä Fredrikinkadulla, tuskin Arkadiankadullakaan. Uutta vihreyttä tehdään lähiöissä, huoltoasemilla ja metsäteillä ympäri Suomea.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on tamperelainen kansanedustaja, jota on pyydetty ehdolle Vihreiden puheenjohtajakisaan.
