Julkaistu Ilkassa.
Suomella on mennyt viime vuodet heikosti. Talous on taantunut, työttömyys kasvanut ja valtio velkaantunut. Kurjistumisen kierre ei ole silti vääjäämätön. Vertailun vuoksi voi kurkistaa muihin Pohjoismaihin.
Maailmanlaajuinen talouskriisi on koetellut kaikkia. Naapurimme pohjolassa ovat kuitenkin toipuneet meitä ripeämmin. Kriisin alusta Suomen talous on kutistunut peräti kahdeksan prosenttia. Tanskassa pudotus on jäänyt vain puoleen tästä, ja Ruotsissa talous on päinvastoin kasvanut.
Islanti koki Suomea paljon syvemmän kolauksen. Maahan iski maailmanhistorian kolmanneksi syvin pankkikriisi, joka pyyhkäisi viidenneksen maan kansantaloudesta. Toisin kuin Suomessa, viime vuodet Islannissa talous on kasvanut, työttömyys laskenut ja velkoja maksettu takaisin.
Pohjoismaita yhdistää maantieteen ja kulttuurin ohella yhteiskuntamalli. Kaikki ovat hyvinvointivaltioita, joissa korkea veroaste takaa julkiset palvelut ja sosiaaliturvan. Emme rämmikään taloussuossa hyvinvointimallimme takia. Hyvinvointivaltion ei tarvitse olla kasvun ja kilpailukyvyn este. Parhaimmillaan se voi olla jopa niiden tae.
Maiden välisiin eroihin on toki monia syitä. Yksi on luultavasti se, että muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltiota on päivitetty ahkerammin tälle vuosituhannelle.
Suomessa työmarkkinajärjestöt päättivät vähän aikaa sitten nostaa eläkeikää asteittain 65 vuoteen. Ruotsissa iso eläkeremontti tehtiin jo 90-luvulla, ja Tanskassa eläkeikä on nykyäänkin 65–67 vuotta.
Suomessa yli puolta alle kolmevuotiaista lapsista hoidetaan kotihoidontuella. Naisten osuus kotiin jäävistä on huikeat 96 prosenttia. Ruotsissa tuella hoidetaan alle kolme prosenttia lapsista ja miesten osuus hoitajista on kolmannes.
Naisten työllisyysaste on meillä Pohjoismaiden ylivoimaisesti alhaisin osin juuri siksi, että monet äidit tipahtavat työelämästä.
Ruotsissa on uudistettu työmarkkinoita kovalla kädellä. Muutokset eivät ole työntekijän kannalta ongelmattomia. Toisaalta aika kova hinta työläisille on silläkin, jos talouden sakkaamisen takia leikataan menoja ja korotetaan veroja kerta toisensa jälkeen.
Oikeistossa moni haluaa murentaa hyvinvointivaltiota. Kokoomuksen Alexander Stubb lupaa kolmen miljardin euron sopeutusta (käytännössä leikkauksia), joista ilmeisesti iso siivu kohdistuisi julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan.
Vasemmistossa ei leikkauksista tykätä, mutta valmius uudistuksiin on välillä niukkaa. Hyvinvointivaltion voi kuitenkin pelastaa vain uudistamalla sitä.
Savottaa riittää. Työn tekemisen ja teettämisen esteitä pitää raivata. Työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä pitää helpottaa niin, että töitä kannattaa ottaa vastaan aina, kun sitä on tarjolla.
Julkisten palveluiden tuottavuutta pitää parantaa ja sähköisiä palveluja ottaa ripeästi käyttöön. Ihmisiä pitää kannustaa osallistumaan myös vapaaehtoisesti.
Hyvinvointivaltio on menestystarina, joka ansaitsee jatko-osan. Siksi sitä ei kannata romuttaa tai museoida.
Hyvinvointivaltio pitää päivittää tälle vuosikymmenelle.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.) ja varaeuroparlamentaarikko.
