Eduskunnan puhemiehelle
Turvetta käytetään polttoaineena energiantuotannossa ja raaka-aineena mm. puutarhataloudessa, tekstiilien valmistuksessa ja terveyshoidoissa. Turvemailla on keskeinen merkitys retkeilyssä, marjastuksessa ja metsästyksessä. Suomessa esiintyvät aapa-, keidas- ja palsasuot on luokiteltu EU:n luontodirektiivissä priorisoiduiksi erityistä suojelua vaativiksi luontotyypeiksi.
Soiden suojelu on tärkeää sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. YK:n ympäristöohjelman UNEPin mukaan turvesoiden hyväksikäyttö uhkaa vapauttaa mittavia määriä hiiltä ilmakehään ja näin kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Suomi on maailman suurimpia turpeen hyödyntäjiä. Lämmön- ja sähköntuotantoa varten käytetään turvetta vuosittain yli 25 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2008 turpeella katettiin kuusi prosenttia maan energiantarpeesta. Turpeenpoltto aiheuttaa vuosittain 10–12 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Tämä on noin 15 prosenttia Suomen päästöistä ja samaa suuruusluokkaa kuin liikenteen päästöt.
Turvesuot hupenevat Suomessa 2 500–3 000 hehtaarin vuosivauhdilla. Turveteollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lähivuosikymmenten aikana 65 000–70 000 hehtaaria uusia soita.
Turvetuotannosta ja siihen liittyvästä ojituksesta on tehtävä lupahakemus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Jos alue ylittää 150 hehtaaria, sen käyttöönotosta on laadittava ympäristövaikutusten arviointi (YVA).
Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa on punnittavana useita valtio-omisteisen Vapo Oy:n hankkeita turvetuotannon lisäämiseksi Pirkanmaalla. Hakemukset kohdistuvat suoalueisiin mm. Ylöjärvellä, Virroilla ja Urjalassa. Kokonaan uusia turvetuotannolle kaavailtuja alueita Pirkanmaalla ovat Virtain Isoneva ja Urjalan Kaitasuo. Pirkanmaan liitto laatii parhaillaan turpeenottoalueita koskevaa vaihemaakuntakaavaa. Tavoite on jopa kaksinkertaistaa maakunnan turpeenottoalueiden määrä.
Pirkanmaan suoalueilla elää melko elinvoimainen riekkokanta. Kyseessä on indikaattorilaji, jonka menestys kertoo elinalueen ekosysteemin tilasta. Turpeenoton laajentaminen uusille suoalueille uhkaa riekon elinmahdollisuuksia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden linjausten kannalta olisi perusteltua osoittaa turvetuotannolle vain ennallistamiseen kelpaamattomia, jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita tai käytöstä poistettuja suopeltoja.
Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2008 julkaiseman luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan Lapin eteläpuolella vain noin neljä prosenttia suotyypeistä on nykytiedon valossa säilyviä eli luonnon monimuotoisuuden kannalta elinvoimaisia. Ojittamattomien soiden muokkaus turpeenotolla uhkaakin usein uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai luontodirektiivin suojelemia luontotyyppejä. Turvesoiden kuivatus aiheuttaa myös haittaa vesistöille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata soiden monimuotoisuuden ja estää turpeenoton haitat?
Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 2009
Oras Tynkkynen /vihr
Ministeri Lehtomäen vastaus
