Poikkesin hiljattain Hollannin Den Boschissa – tai ’s-Hertogenboschissa, niin kuin kaupungin nimi virallisesti kirjoitetaan. Kävin tutustumassa koehankkeeseen, jossa testataan aurinkosähköä tuottavaa meluaidan pätkää.
Asemalta kehätien varten kävelin uuden Paleiskwartierin asuinalueen läpi. Rakennukset palauttivat mieleen, miksi arvostan hollantilaista nykyrakentamista.
Kärjistäen olen kutsunut tyylisuuntausta why the fuck not -arkkitehtuuriksi. Monessa maassa kysytään, miksi ihmeessä; Hollannissa kysytään pikemminkin, miksi ihmeessä ei.
Voiko rakennus näyttää maahan tipahtaneelta avaruusalukselta? Mikä jottei! Mitä jos tehdään kuution muotoinen koti, mutta käännetään se seisomaan kärjellään? No ihmeessä! Tehtäisiinkö vaikka toimistorakennus, joka näyttää leijuvan ilmassa? Why the fuck not!
Värit, muodot ja materiaalit ovat Hollannissa arkkitehtien leikkikenttää. Kun lähinnä tekijöiden mielikuvitus – ja tilaajien kärsivällisyys – näyttää olevan rajana, alava maa suorastaan tulvii kiinnostavia rakennuksia.
Selvyyden vuoksi: olen arkkitehtuurin ja rakentamisen suhteen maallikko. Rakennuksen kiinnostavuus on eittämättä epätarkka, tulkinnanvarainen ja epätieteellinen käsite.
Tarkoitan sillä piirteitä, joita voi luonnehtia tilanteesta riippuen luoviksi, nokkeliksi, rohkeiksi ja omaperäisiksi, jopa leikkisiksi ja hätkähdyttäviksi. Rakennuksen nähdessään ensireaktio saattaa olla: tuollaista en olekaan nähnyt aiemmin. Tai: tuollaista en olisi osannut kuvitellakaan.
Why the fuck not -arkkitehtuuriin liittyy varmaankin huolia. Epätavalliset valinnat voivat nostaa rakentamisen hintaa. Kaikki eivät halua asua arkkitehtonisessa huutomerkissä. Äärimmillään erikoisuuden tavoittelu voi muistuttaa Ponille kyytiä -sarjan sketsiä.
Mutta on siinä vahvuutensakin. Luovaa kaupunkikuvaa tullaan ihmettelemään kauempaakin. Omaperäisiä ratkaisuja kelpaa myydä muille, kun taas sielutonta ja geneeristä arkkitehtuuria saa joka maasta omastakin takaa. Ennen kaikkea kutkuttaa ajatus siitä, millaiseen luovuuteen ennakkoluuloton ympäristö voi ihmisiä rohkaista.
Kiinnostavuus ei edellytä ufoarkkitehtuuria. Paleiskwartierissakin omaperäisyys perustuu melko yksinkertaisiin ratkaisuihin: rakennusten purjetta jäljittelevään muotoon, metallin ja puun käyttöön pintamateriaaleina, veden ja viherrakentamisen vetoapuun.
Rajallisen ja puolueellisen näppituntumani perusteella Suomen ei sinänsä tarvitse erityisesti hävetä kiinnostavuuskisassa. Emme keskimäärin tee sen tylsempää arkkitehtuuria kuin vaikkapa ruotsalaiset, yhdysvaltalaiset tai belgialaiset.
Mutta Hollanti kisaa omassa sarjassaan. Maa tuntuu rakentavan tavallisesti yhtä kiinnostavaa kuin useimmissa maissa parhaimmillaan.
Oras Tynkkynen
