Laivamatkalla oli hyvää ja huonoa tuuria. Hyvää oli se, että vaikka laiva vaikutti täydeltä, sain koko neljän hengen hytin itselleni. Huonoa taas oli se, että ruoan saaminen osoittautui vaikeaksi.
Noutoravintola oli remontissa, tapasbaari tukossa, hienoa simuloivassa ravintolassa ei ainuttakaan kasvisruokaa ja italialaiseen oli tusinan jono. Buffet-pöydästä taas ei kasvissyöjän ja absolutistin kannata maksaa 27:ää euroa. Odottelin siis tunnin, kunnes italialaisen jono oli sulanut.
Tukholmassa matkalla satamasta löysin yhden kahvilan, joka oli lauantaina auki kukonlaulun aikaan. Vietin kaksi tuntia sähköpostin parissa ja kaakaon ja luomumustikkamuffinin kera.
Kevät Tukholmassa
Päivä lämpeni liki kesäiseksi. Kiipesin tähtitorninmäelle, josta oli hienot näkymät yli kaupungin. En tiedä, käytetäänkö Tukholmassa rakentamiseen paljon enemmän rahaa kuin Suomessa, mutta jälki on ainakin todella paljon parempaa.
Ennen junan lähtöä poikkesin asemalla kioskille, ja homma riistäytyi tuttuun tapaan käsistä. Ostin Scientific Americanin, Ecologistin, MiljöAktuelltin, Ordfrontin ja Energiteknik-lehden.
Junassa sammuin. En taaskaan saanut X2000-junien herkkua, langatonta verkkoa toimimaan.
Kööpenhaminassa olin ajatellut käydä tuttavapariskunnan kanssa pöperöllä, koska kalenterin mukaan jatkoyhteys lähti vasta klo 21. Onneksi tarkistin matkalipusta, että junan piti lähteä jo kahta tuntia aiemmin. Tyydyin haalimaan eväitä asemalta.
Muistutuksensa vanhasta matkakarmasta juna oli kuitenkin lopulta lähtiessä tunnin ja vartin myöhässä. Olisin siis ehtinyt päivälliselle.
Junassa ennen saapumista Kölniin aamiainen tarjoiltiin hyttiin. Kaikille niille, jotka eivät vielä osaa tsekkiä kauhean hyvin, ruokien selosteet olivat onneksi myös slovakiaksi. Jätin silti avaamatta epäilyttävän näköisen purnukan, jonka kannessa oli karhun kuva.
Kölnin asemalla tyhjensin repusta kierrätykseen 15 luettua Ny Tidiä. Kioskista ostin evääksi luomujogurttia, -pähkinöitä ja -limsaa. Ei onnistuisi Helsingin asemalla.
Paris Nord -rautatieasemalla
Pariisissa majoituin ystävän luo. Kävimme kiistanalaisia valokuvia esittelevässä näyttelyssä. Kiistat liittyivät pääosin kolmeen asiaan: siveellisyyteen, tekijänoikeuksiin tai politiikkaan. Uusimmat kuvat olivat kuuluisia otoksia 11.9. terrori-iskujen jälkimainingeista ja Abu Ghraibista.
Lähistöllä oli vaikuttava kokoelma pieniä japanilaisravintoloita. Valitettavasti useimmat olivat niin autenttisia, että kasvisruoassa oli käytetty kala- tai lihalientä. Sama ongelma on aina Japanissa.
Lopulta päädyimme japanilaiseen ravintolaan, jossa oli kiinalaisia tarjoilijoita. Söin kasvistempuran.
Seuraava: Ma: energiatehokkuuden tyhjä konsensus
