Vapunaatoksi oli onnistuttu sovittamaan vielä kaksi kiinnostavaa palaveria, joilla Pariisin-matkasta sai tiristettyä enemmän irti. Aamupäivällä kävin tapaamassa Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomistia Fatih Birolia.
IEA:n päämaja sijaitsee kadehdittavalla paikalla: lähes Seinen rannalla parin kivenheiton päässä Eiffelin tornista. Odotellessani Birolin vapautumista sihteeri tarjosi minulle Financial Timesin ja teetä toimiston omassa baarissa.
Pakollinen Eiffel-kuva IEA:n nurkan takaa
Birol vaikutti helposti lähestyttävältä herrasmieheltä. Energia-alan raamatusta, vuotuisesta World Energy Outlookista (WEO) vastaavana hän jos joku tietää, missä maailman energiataloudessa mennään – ja mitä on odotettavissa.
Birolin mukaan tärkeimmät kolme haastetta pitkän aikavälin skenaarioiden laadinnassa ovat talouskasvun arvioiminen, tiedon saatavuus erityisesti eri maiden politiikoista ja teknologian ennakointi. Energia-alalla inertia on niin suuri, että seuraavien parin kymmenen vuoden tekniikat suunnilleen tiedetään, mutta sen jälkeen on jo sumuisempaa.
Niin kuin IEA:n raporteista on voinut lukea, järjestö peräänkuuluttaa energiavallankumousta, jotta ilmastokriisi saadaan vältettyä. Birol painotti voimakkaasti kansainvälisen ilmastosopimuksen tärkeyttä. Neuvotteluiden tukemiseksi seuraavan WEOn ilmasto-osio julkaistaan tavallista aikaisemmin, jo syyskuussa Bangkokissa pidettävässä välikokouksessa.
Onnistuminen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa loppuvuodesta antaisi yrityksille voimakkaan signaalin siitä, mihin investoinnit kannattaa suunnata. Kansainvälisen ilmastopolitiikan viivästyminen tulisi kalliiksi, sillä se voisi johtaa virheinvestointeihin.
Obaman presidentiksi nousun jälkeen OECD:ssä alkaa vallita Birolin mukaan konsensus kansainvälisen ilmastopolitiikan tarpeesta. Kiinankin hän uskoo osallistuvan päästörajoituksiin tavalla tai toisella.
Viime WEOssa hätkähdyttävintä oli IEA:n lähes täydellinen suunnan muutos suhtautumisessa öljyntuotannon näkymiin. Birol vahvisti, että 20 dollarin barrelihinnat voi unohtaa pysyvästi. Talouskriisin jälkeen ja viimeistään ensi vuosikymmenen puolivälissä on edessä taas selvästi nykyistä kovempia hintoja.
Puhuimme myös konkreettisesta yhteistyöstä. Birol saadaan toivottavasti Suomeen esittelemään seuraavaa WEOa.
Birolin tapaamisen jälkeen minulla oli yllin kyllin aikaa siirtyä lounaalle OECD:n ihmisten kanssa. Onneksi, sillä logistiikka meni aika kuralle.
Syötin lounaspaikan osoitteen iPhoneen, joka ystävällisesti laski ravintolan olevan noin seitsemän kilometrin päässä Gare du Nordin rautatieaseman kupeessa. Muistelin etäisesti, että paikan piti olla lähempänä, mutta uskoin silti vehjettä.
Köröttelin siis metrolla keskustan toiselle laidalle. Kun perillä aloin katsoa tarkempaa sijaintia, iPhone sanoikin, että minun pitäisi mennä täysin päinvastaiseen suuntaan – kävelymatkan päähän lähtöpisteestä. Eipä sitten muuta kuin parilla metrolla takaisin kaupungin toiselle puolelle.
Lounaalla tapasin kahden Suomen OECD-edustuston ihmisen kanssa OECD:n ympäristöosaston johtajan Lorents Lorentsenin ja osaston ilmastopuolen pomon Helen Mountfordin. Koska OECD:n vahvuus on talousosaamisessa, puhuimme paljon mm. ilmastopolitiikan talousvaikutusten arvioinnista ja toimien kustannustehokkuudesta.
Lorentsen muistutti, että hiili-intensiivinen tuotanto tulee vääjäämättä kärsimään ja ilmastomyötäinen voittamaan – ja tämän kanssa päättäjien on totuteltava elämään. Sen sijaan, että tekohengitettäisiin väistyviä tuotantomuotoja, pitäisi tukea sopeutumista vähähiiliseen talouteen.
Talouskriisi on pakottanut monia maita järkeistämään politiikkaa esimerkiksi leikkaamalla tukiaisia fossiilisille polttoaineille. Toisaalta osa elvytystoimista on hölmöjä sekä talouden että ympäristön kannalta. Esimerkiksi Saksan tukea vanhojen autojen vaihtamiseen uusiksi OECD:ssä on päivitelty pöllönä tapana käyttää veronmaksajien niukkenevia varoja.
Lounaan jälkeen kävin kylässä Suomen OECD-edustustossa, joka sijaitsee näppärästi nurkan takana OECD:n päämajasta. Tila vaikutti tarpeeseen nähden aika pramealta, ja minulle kerrottiinkin aikeista hakea muiden Pohjoismaiden kanssa taloudellisempia tiloja. Suomen OECD-lähettilään Pertti Majasen kanssa juttelin tavoista markkinoida tulevaisuusselontekoa syksyllä OECD:ssä.
Logistiikka tuotti päänvaivaa myös paluumatkalla, sillä näppärä vaihtoasema Trocadéro oli suljettu remontin takia. Niinpä rakentelin itselleni monimutkaisen vaihtoehtokiepin, johon kuului kolme eri metroa.
Illalla kävin ystävän kanssa päivällisellä.
Seuraava: Pe 1.5.: vélib’ – maailman toimivin lainapyöräjärjestelmä
Edellinen: Ke 29.4.: Worldwide Implementation Now (WIN)
Takaisin alkuun
