Olen saanut Eteläpuistosta jonkin verran yhteydenottoja. Yritän alla kiteyttää joitakin ajatuksiani.

1) Asun kivenheiton päässä Eteläpuistosta, ja lenkkeilen usein sen halki – viimeksi eilen. Olen liikkunut alueella eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina kymmenisen vuotta, joten se on minulle tuttu ja läheinen.

2) Eteläpuistosta virinnyt keskustelu osoittaa, että alueella on merkitystä muillekin kuin meille naapureille. Se pitää ottaa huomioon päätöksenteossa.

3) Tampereella tarvitaan koteja parille tuhannelle uudelle asukkaalle joka vuosi. Haluan mahdollisimman monen heistä voivan asua palvelujen lähettyvillä niin, että he selviävät arjestaan ilman pakkoa käyttää omaa autoa.

4) Jos koteja ei voida sijoittaa alueelle, ne pitää rakentaa jonnekin muualle. Luultavasti muissakin kohteissa on omat murheensa, joko isommat tai pienemmät.

5) Eteläpuistossa on monenlaisia osia. Autiota hiekkakenttää jäänee kaipaamaan harva. Toisaalta esimerkiksi isot puuvanhukset ovat komeita.

6) Vihreät ovat punnertaneet alueen suunnittelussa sen puolesta, että arvokkaimmat palat saadaan säästettyä. Osittain onkin menty parempaan suuntaan.

7) Nykyinen esitys ei silti ole minusta vielä riittävän hyvä. Jatkovalmistelussa sitä pitää työstää niin, että ELY-keskuksen ja monien tamperelaisten huoliin saadaan vastattua – jos ei kokonaan, niin ainakin osittain.

8) Kaupungilta olisi lyhytnäköistä runnoa läpi esitystä, joka voisi kaatua joko valtuustossa tai oikeudessa. Tässäkin asiassa laiha sopu lienee parempi kuin lihava riita.

9) Olisi myös iso sääli, jos asuntojen rakentaminen menisi kokonaan kiville. Kärsivällisesti eri näkemyksiä kuuntelemalla ja yhteen sovittelemalla pitäisi olla mahdollista löytää ratkaisu, joka sekä mahdollistaa kohtuullisen mittaisen rakentamisen että säästää arvokkaimmat kohteet.

10) Me vihreät olemme toistuvasti kertoneet haluavamme hakea tällaista sopuratkaisua. Demokratiassa emme kuitenkaan saa päätöstä läpi yksin, joten toivon myös mm. demarien ja kokoomuksen osoittavan joustovalmiutta.