Osallistuin tammikuussa vegaanihaasteeseen 13 000 muun suomalaisen tavoin. Kansainvälisestikin haaste ylsi ennätystulokseen, kun osallistujien määrä nousi noin neljännesmiljoonaan.
Ajatuksena vegaaninen kuukausi ei vaikuttanut nimensä mukaisesti haasteelta, koska olen ollut kasvissyöjä (lakto-ovovegetaristi) yli puolet elämästäni. Olen myös muutenkin siirtynyt koko ajan vegaanisempaan suuntaan.
Silti kokonaan eläintuotteista pidättäytyessä tuli vastaan monenlaisia tilanteita. Olen ryhmitellyt niitä kolmeen koriin: matkoihin, töihin ja kotiin.
1) Matkoilla
Matkustaessa vegaaninen tarjonta vaihtelee paljon. Pikkuhotellin aamiaisella Pohjois-Saksan Flensburgissa vegaanista oli lähinnä leipä, vihannekset ja hedelmät. Toisaalta Scandicissa oli kokonainen jääkaappi täynnä vegaanisia maitoja, jugurtteja, juustoja, levitteitä ja leikkeleitä.
Picnicissä ainoa vegaaninen leipä oli sämpylä, jonka välissä oli vähän vihanneksia (ks. kuva). Kyseessä oli kuitenkin ilmeisesti moka: oikeasti leipään kuuluisi myös guacamolea. Firma pahoittelikin tapahtunutta ripeästi ja lähetti lahjakortin perässä.
2) Töissä
Tarjonta vaihteli myös työlounailla. Ranskalaisravintolasta Helsingissä vastattiin kohteliaasti, että lounaslistalla ei ole mitään vegaanista. Tampereella perinteikkään Astorin lounaalla oli puolestaan parikin vaihtoehtoa, tosin à la carte -listalta.
Ehkä vähän yllättäen sain työpaikkaruokaloista erinomaista ruokaa. Käpylässä söin tofucurrya, Tampereen kaupungin ruokalassa maukasta meksikolaista pataa (ks. kuva).
Välillä kävi myös köpelösti. Tapaamisessa intialaisessa ravintolassa tilasin pelkän teen. Perinteisen pussin sijaan chai olikin jauheena, jossa oli mukana maitoa.
3) Kotona
Suurimpana esteenä vegaanisemmalle ruokavaliolle olen pitänyt sitä, että yhteisistä ruokahetkistä läheisten kanssa voisi tulla vähän hankalia. Tammikuussa ruokakunnan toinen puolisko noudatti kuitenkin omaa dieettiä, joten emme olisi muutenkaan syöneet samoja ruokia. Siksi pääsin kokkailemaan vegaanisia pöperöitä mieleni mukaan (ks. kuva).
Äitini luona kyläillessä unohdin muistuttaa vegaanikuukaudesta, joten perillä odotti juustosalaattia ja marjarahkaa. Onneksi pääruokana oli seitankinkkua ja perunoita, ja muutenkin kasvissyöjä-äitini käyttää paljon vegaanisia tuotteita.
Tavallisesti ostan kotiin oikeastaan vanhaksi meneviä luomumaitotuotteita, jotka kauppa muuten heittäisi pois. Toisaalta tammikuussa osallistuin ruokahävikin vähentämiseen poimimalla ostoskoriin ison määrän vanhaksi meneviä vegaanituotteita.
Mitä jäi käteen?
Vegaaninen ruokavalio on Suomessa useimmissa tilanteissa jo kohtuullisen helppoa. Parantamisen varaa on etenkin pienemmissä ruokapaikoissa ja lounasaikaan. Toisinaan haasteita tuottavat myös matkat ja yhteisruokailu läheisten kanssa.
Yhtä kaikki vegaaninen ruoka on hyvä valinta niin ilmaston, eläinten kuin oman terveydenkin kannalta. Tammikuun mittainen haaste auttoi minua hahmottamaan uusia mahdollisuuksia ja tukee siirtymisessä kohti yhä vegaanisempaa ruokavaliota.
Oras Tynkkynen
PS. Vaikka tammikuu on ohi, vegaanihaasteeseen voi yhä osallistua. Käteviä vinkkejä ja opastusta saat haasteen sivuilta.
