Aviisi 9/2003

Valehtelisin, jos väittäisin tietäväni jotain garage-rockista. The Micragirlsin runttauksen energisyys tarttuu silti.

Autotallirockin tehotytöt näyttävät ja kuulostavat juuri sellaiselta bändiltä, joka saavuttaa kulttisuosion Japanissa. Kuopiolaisyhtyeen lo fi -soundin tavaramerkkejä ovat lelu-urkujen yksinkertaiset melodiat ja karhea laulu, joka välillä yltyy mielipuoliseksi huutamiseksi.

Levy- ja keikkamyyntiä tuskin haittaa se, että naisnelikko on nimensä mukaisesta pienestä koostaan huolimatta näyttävä ilmestys. Tätä vakuuttavat myös yhtyeen www-sivut: ”Urkurin piti opetella soittamaan yhdellä kädellä, koska toisella kädellä hänen on pidettävä urosfanit loitolla.”

The Micragirls: Are You Insane, Girls? Myusic for Peoples. 2,5*

Älkää antako minulle vapaalippuja

Vapaalippuja ei pitäisi antaa sellaisille, jotka eivät osaa niitä käyttää. Kun epäsovinnaisen musiikin ja kuvan festivaali Avanto pidettiin viime vuonna, olin buukannut samalle viikonlopulle toisen festivaalin, kokouksen ja syntymäpäivät.

Mokaa voi onneksi paikata jälkikäteen Avannon kokoelmalevyllä. People Like Usin ja Anton Nikkilän kuin yliopisto-opiskelijoille luodut kappaleet dekonstruoivat ja rekonstruoivat populaarimusiikkia osoittaen, että kokeellinenkin musiikki voi olla viihdyttävää.

Myös pätkä M.A. Nummisen luotsaaman Sähkökvartetin live-esityksestä ja Peter Tscherkasskyn Outer Space ovat mainioita. Miinusta tulee epäkäytännöllisestä paperikääreestä, mutta silläkin kai koetellaan kuulijaa.

Eri esittäjiä: Avantometric Attachments 2002. Mediataideyhdistys Avanto ry. 4*

Jorin viimeistelty neljäs

Kemiläisperäinen Jori Hulkkonen on ulkomailla tunnetuimpia suomalaisia elektronisen musiikin artisteja. Hänen ansioluettelostaan löytyy mm. kolme omalla nimellä julkaistua albumia ja yhdessä kanadalaisen Tigan kanssa tehty listahitti Sunglasses at Night. Eri sivuprojektien, remiksausten ja ajoittain diplomaattisesti sanottuna eklektisten DJ-settien määrästä kenelläkään tuskin on kattavaa käsitystä.

Jorin neljäs albumi Different on syvää ja instrumentaalispainotteista kahvila-housea. Tämä on siksi hyvä valinta, etteivät lauluosuudet ole erityisen onnistuneita. Turhin on mm. Apulantaa tuottaneen Nick Trianin mankuva ääni raidalla All I See Is Shadows.

Differentin kauneus on yksityiskohdissa: soundit ovat viimeisen päälle huoliteltuja. Levystä saakin eniten irti kunnon kuulokkeilla.

Jori Hulkkonen: Different. F Communications. 3*

Musiikkia synkkään metsään

Sine Nominen levyn kannessa käsi pitää tummanpuhuvaa kuvaa. Sisäaukeama näyttää elokuvayleisön katsomassa miestä talvisessa ja hämärässä metsässä.

Levy onkin helppo kuvitella taustamusiikiksi vaikkapa Salaisten kansioiden tai kauhuelokuvan tiheätunnelmaisiin kohtauksiin. Tummien ambient-äänimattojen etäiset harmoniat, murinat ja pihinät saavat välillä seurakseen biitin, veden lorinaa ja ihmisääniä.

Sine Nomine sopii mainiosti tummaan elektroniseen musiikkiin erikoistuneen Some Place Elsen talliin. Hämärässä metsässä on tapahtumassa jotain pahaenteistä.

Sine Nomine: Amenia Amanitas. Some Place Else. 3,5*