Maanantai oli junapäivä: matka Kokkolaan ja takaisin vei yhteensä 7,5 tuntia. Se oli hyvä, sillä ehdin laatia useita esityksiä ja tehdä muita töitä.
Kokkolassa puhuin teollisuuden seminaarissa ilmastonsuojelun ja kilpailukyvyn yhteensovittamisesta. Paneelissa jatkoin kolmen ydinvoiman kannattajan kanssa energiapolitiikasta.
Ennen seminaaria istuin tiedotustilaisuudessa ja hotkin noin kahdeksan minuutin lounaan. Palkinnoksi osallistumisesta sain Kokkolan laivanvarustajat -lautapelin.
Seminaarin jälkeen juttelin paikallisten vihreiden kanssa iltasalaatin äärellä. Olin myöhästyä junasta virheellisen kalenterimerkinnän takia, mutta emännät ja isännät onneksi passittivat asemalle ajoissa.
Aamu alkoi Helsingissä ilmasto- ja energiapoliittisella ministerityöryhmällä, jossa käsiteltiin mm. energiankulutusarvioiden päivittämistä. Senaatintorin kulmalta kävelin Katajanokalle Ulkoministeriön vaikuttajaseminaariin puhumaan ilmaston ja kehityksen yhteydestä. Perusviesti oli yksinkertainen: jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, kehityksen kello kääntyy taaksepäin.
Lounasaikaan sain päivityksen Sitran low2no-kilpailusta, jolla haetaan Helsingin Jätkäsaareen vähäpäästöisiä kokonaisratkaisuja. Istunnon jälkeen keskustelin Korpelan Heikin kanssa siitä, voisiko hän tulla avustajaksi OP:n siirtyessä muihin tehtäviin. (Ja näinhän sitten kävi.)
Piipahdin TEMissä puolueen puheenjohtajiston palaverissa ennen, kuin jatkoin Pasilaan Ajankohtaisen Kakkosen juhlalähetykseen. Pohdin paneelissa mm. Piia-Noora Kaupin kanssa sitä, millä tulevaisuuden Suomi elää. Yksi vastaus on ympäristöteknologia, jos vain pelaamme korttimme oikein.
Keskiviikko alkoi tiedotustilaisuudella Vihreiden ydinvoimakannoista. Omassa esityksessäni kuvasin sähkön kulutuksen tilannetta ja näkymiä, ja Juurikkalan Timo jatkoi johtopäätöksiin: sähkön tuonti voidaan lopettaa ja saastuttavaa lauhdetuotantoa leikata ilman lisäydinvoimaa.
Ympäristövaliokunnassa piipahdettuani jatkoin tulevaisuusselontekotiimin palaveriin ja sieltä Finlandia-talolle Sähkömarkkinat 2009 -seminaariin. Koska tulevaisuusselontekoa ei ollut vielä hyväksytty, puhuin tulevaisuuden energianäkymistä yleisesti.
Istunnon jälkeen huristelin bussilla Karkkilaan, jossa puhuin paikallisen työväenopiston luentosarjan aluksi vähäpäästöisestä rakentamisesta. Paluureissu menikin sitten monimutkaiseksi.
Sain kyydin Nummelaan, josta piti nousta bussiin. Bussi ei kuitenkaan pysähtynyt suunnitelmien mukaan, joten kuskini heitti minut ystävällisesti juna-asemalle Espoon puolelle. Sieltä pääsin Pasilaan niin, että ehdin vielä yöksi kotiin Tampereelle.
Torstaina siirryin ympäristövaliokunnasta VN:n linnaan, jossa pidettiin hallituksen neuvottelu tulevaisuusselonteosta. Juuri sitä ennen vihreät ministerit jättivät valtioneuvoston istunnossa eriävän mielipiteen rakentamisen sallimisesta Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Perusteita eriävälle voi lukea Anni Sinnemäen blogikirjoituksesta.
Neuvottelu selonteosta meni sopuisasti. Tiiviin keskustelun jälkeen sovittiin muutamista pienistä tarkennuksista tekstiin. Kaksi vuotta valmistellun selonteon sisältö sai siis lähes viimeisen sinetin.
Linnasta kävelin ministerien kanssa eduskuntaryhmän kokoukseen. Istunnossa keskusteltiin Itämeren kaasuputkihankkeesta.
Perjantaina aamiaistin puolueen tapaamisessa ympäristöjärjestöjen ydinvoimaihmisten kanssa. Ympäristövaliokunnan jälkeen vierailin Energiateollisuudessa juttelemassa pitkän aikavälin energiaskenaarioista. ET:n omat vähäpäästöiset skenaariot julkistetaan marraskuussa.
Istunnon äänestysrupeaman jälkeen riensin myöhässä Tieteiden talolle ekopsykologiaseminaariin. Puhuin siitä, miten kansalaiset saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Viesti on tuttu: yhteiskunnan on tehtävä ilmastoa säästävistä valinnoista helppoja, hauskoja ja halpoja.
Lauantain tein töitä kotona Tampereella. Sunnuntaina kävin Oriveden opistolla pitämässä päätöspuheenvuoron nuorten mainioilla ympäristötoimintapäivillä. Valaa aina uskoa tulevaisuuteen nähdä kymmeniä ympäristön pelastamisesta kiinnostuneita nuoria.
