Maanantaina minulle tuli eduskuntaan kylään Helsingin Diakoniaopiston opiskelijoita. Juttelimme mm. perustulosta ja uussuomalaisten työllistymisestä.

Iltapäivällä istuin Säätytalolla pääministerin kasvuhankkeen palaverissa puimassa väliraportin luonnoksia. Sitten pohdin puoluetoimistolla Vihreiden strategian viestintäosion toteuttamista.

Tiistaina ympäristövaliokunnassa käsiteltiin Kööpenhaminan ilmastokokousta ja kansainvälistä ilmastorahoitusta. Puolenpäivän tienoilla otin Sinnemäen Annin kanssa vastaan bussilastillisen Pirkanmaan vihreitä. Aika loppui auttamatta kesken, sillä juteltavaa olisi riittänyt.

Istunnossa käytiin kipakka lähetekeskustelu Pallaksen kansallispuistolain muuttamisesta. Kannatamme lämpimästi retkeilyä, mutta käytön tulee tapahtua luonnon ehdoilla. Esitetty hotellin laajennus 320-paikkaiseksi on liian suuri. Valitettavasti jäimme hallituksessa yksin.

Pitkissä neuvotteluissa paikkamäärä tippui kuitenkin 500 paikasta. Esitykseen liitettiin myös lausumat Natura-arvioinnin tekemisestä ja päätöksen poikkeuksellisuudesta.

Keskiviikkona puhuin hallitusryhmän ja ympäristövaliokunnan kokousten jälkeen Nordean sijoittajatilaisuudessa. Alustin Kööpenhaminan ilmastokokouksen vaikutuksista markkinoihin.

Istunnon jälkeen pääsin lähtemään poikkeuksellisen varhain kotiin Tampereelle. Junassa annoin haastattelun energiapolitiikasta gradua tekevälle opiskelijalle.

Koko alkuviikko oli pitkälle varautumista torstaihin. Silloin kaksi vuotta valmisteltu ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko lopulta hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa.

Selonteko julkistettiin välittömästi istunnon jälkeen tiedotustilaisuudessa, joka keräsi salin täyteen toimittajia. Verkosta saa selonteon tiedotteen, pääministerin pitämän esityksen ja oman esitykseni. Koko tilaisuus taltioitiin myös videolle.

Pääministeri ja minä esittelimme selonteon keskeisen sisällön. Osa toimittajista tivasi, miksi päästötavoite on niin vaatimaton. Pääministeri kommentoi, että vielä pari vuotta sitten häneltä tiukattiin, miten Suomi voi hyväksyä EU:ssa niin rajuja päästötavoitteita.

Tulevaisuusselonteossa Suomi siis sitoutuu leikkaamaan päästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on osa kansainvälistä yhteistyötä, jossa teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin tavoitteisiin ja myös Kiinan kaltaiset nopeasti kasvavat taloudet rajoittavat päästöjään.

Siirtyminen vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää käytännössä lähes päästötöntä energiataloutta ja tieliikennettä. Rakennuskannan energiankulutusta pyritään leikkaamaan 60 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä. Samalla autokannan päästöt on tarkoitus polkea enintään 20–30 grammaan kilometriltä – siis murto-osaan nykyisestä.

Selonteko tukee ja täydentää viime syksynä hyväksyttyä ilmasto- ja energiastrategiaa, jonka painopiste on vuoteen 2020 ulottuvissa toimissa. Koska selonteko on pitkän aikavälin strateginen asiakirja, siinä ei lyödä lukkoon politiikan yksityiskohtia eikä lähivuosien ratkaisuja.

Selonteossa hahmoteltiin neljä vähäpäästöisen Suomen polkua. Kaikissa niistä on vahvuutensa ja haasteensa. Skenaariot osoittavat, että päästöt on mahdollista leikata Suomessa kestävälle tasolle. Tämä voidaan myös tehdä hyvin eri keinoin – esimerkiksi rakentamalla lisää ydinvoimaa tai vaikka nykyisetkin ydinvoimalat ajettaisiin vaiheittain alas.

Monien asioiden on muututtava, mutta monet asiat myös pysyvät tutun näköisinä. Vuonna 2050 Suomessa lämmitetään edelleen taloja, mutta lämpöä tarvitaan vähemmän ja se tuotetaan pääosin uusiutuvalla energialla.

Suomessa matkustetaan edelleen, mutta liikenne hoituu ehkä nopeilla junilla ja sähköautoilla. Teollisuus tuo yhä vientituloja ja työpaikkoja, mutta energiatehokkuus on parantunut radikaalisti ja vanhat alat saaneet rinnalle uusia.

Välittömät reaktiot selontekoon olivat yllättävänkin myönteisiä. Enemmän tai vähemmän myötäsukaisia kannanottoja esittivät järjestöt Energiateollisuus ry:stä Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Ehti torstaina toki tapahtua vähän muutakin. Aamulla istuin ympäristövaliokunnassa, ja tiedotustilaisuudesta jatkoin eduskuntaryhmän kokoukseen. Suullisella kyselytunnilla poristiin mm. kuntien taloudesta, vanhustenhoidosta ja influenssaepidemiasta.

Perjantaina ympäristövaliokunta hyväksyi lausunnon budjetista. Esitimme korotuksia järjestöjen määrärahoihin, energiansäästön ja uusiutuvan energian tukemiseen sekä energiatiedotukseen. Itämeren suojelun edistämiseksi peräänkuulutimme lisää tukea ympäristötöihin.

Ympäristövaliokunnasta jatkoin talousvaliokuntaan kuultavaksi Kööpenhaminan kokouksesta. Tai näin teoriassa: valiokunnan aikataulut kun pettivät pahemman kerran.

Jouduin juoksemaan viiden minuutin alustukseni läpi minuutissa. Koska muut kuultavat – erityisesti Atte Korhola – puhuivat niin pitkään, en saanut vastata jäsenten esittämiin kysymyksiin lainkaan.

Istunnon jälkeen kävin ranskan tunnilla. Illan heilutin nuijaa puoluehallituksen kokouksessa.

Ehdin vielä nipin napin Tampereelle saunavuoron jälkilämmöille. Junamatkan juttelin puheliaan Touko Aallon kanssa.

Lauantaina pidin kaksi esitystä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden (ViNO) väentapaamisessa. Tulokkaille puhuin ympäristönsuojelun perusteista ja konkareille ydinvoimasta.

Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa. Uudet aktiivit haastoivat yksilön arvojen ja yhteiskunnan ohjauksen välisestä suhteesta. Vanhojen starojen kanssa tuli hiottua ydinvoiman vastaista argumentointia.

Sunnuntaina yritin vähän toipua viikon rypistyksestä.