Miksi liike-elämä ei aja kansainvälistä verotusta?
Vihreä Lanka 30.4.04
Jokaisen markkinatalouden ystävän luulisi rakastavan ympäristöverotusta. Ympäristöverot voivat lisätä talouden tehokkuutta, jos niillä korvataan taloutta enemmän vinouttavia veroja, erityisesti tuloveroa.
Veroilla voidaan myös sisällyttää hintoihin ympäristöhaittojen ulkoiskustannuksia. Siten ympäristöverot eivät vain sovi markkinatalouteen, vaan markkinatalouden toimiminen jopa edellyttää niitä.
* * *
Ympäristöverotuksen vastustamisen perusteet eivät ole aina kirkkaasti artikuloituja. Mukana on paljon vulgäärikritiikkiä: vastustetaan verotusta, jota ei ymmärretä, syistä, joita ei itsekään hahmoteta. Joillekin tahoille taas on tyypillistä ideologinen vastustus, jonka mukaan kaikki verotus on lähtökohtaisesti pahaa.
Teollisuuden liukassanaisten edustajien kritiikki palautuu lähes aina yhteen sanaan: kilpailukyky. Kyllähän me muuten, mutta metalliteollisuus siirtyy Kiinaan, Nokian pääkonttori muuttaa Viroon ja sellutehtaat pakataan kontteihin ja viedään Siperiaan. Jokaisen veroesityksen seuraus on TT:n mukaan sama: meille käy huonosti.
* * *
Nyt korvat hörölle siellä Etelärannassa. Verotuksen (mahdolliseen) kilpailukykyongelmaan on nimittäin yksinkertainen ratkaisu: kansainvälinen verotus.
Jos verotaso on suunnilleen sama keskeisissä maissa, pelikenttä tasoittuu eivätkä suomalaisyritykset joudu kärsimään suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihinsa. Yritykset hyötyvät myös toimintaympäristön selkeytymisestä, sillä verotus ei vaihtele maittain niin paljon.
Kansainvälisen veron ei tarvitse olla globaali. Esimerkiksi koko Afrikka tuottaa Etelä-Afrikka pois lukien alle 2 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Maanosan osallistumisella tai osallistumattomuudella ei ole verojärjestelmän kannalta käytännössä mitään merkitystä.
* * *
Miksi TT, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät eivät sitten kilvan maanittele hallitusta ajamaan kansainvälistä ympäristöverotusta YK:ssa ja EU:ssa?
Ehkä siksi, että liike-elämän etujärjestöt eivät itse asiassa perusta markkinataloudesta kovinkaan paljon. Enemmän niiden mieleen on Makuuni-talous, jossa markkinataloudesta poimitaan elementtejä samaan tapaan kuin videovuokraamo Makuunin karkkilaareista mieluisia karkkeja.
Liike-elämän mielestä markkinatalous on hyvä silloin, kun se maksimoi lyhyen aikavälin tuotot. Jos taas markkinatalous uhkaa suuryhtiöiden asemaa, ei se olekaan enää niin kiva.
* * *
Talouspolitiikassa ei kuitenkaan valita suklaarusinoiden ja kirpeiden pääkallojen väliltä. Jos saastuttaja ei maksa ympäristöhaittojensa kustannuksia, lasku siirtyy muille. Talousjärjestöjen logiikka on kuin suoraan tv-maksumainoksesta: seuraava maksaa.
Kansainvälisen verotuksen tiellä on vielä paljon esteitä, mutta raivaamisen on alettava jostain. Suomi voisi ensitöikseen selvittää kansainvälisten verojen käyttöönottoa ja esittää niitä koskevien neuvottelujen käynnistämistä YK:ssa.
Myös EU:ssa Suomen on otettava tehtäväkseen globalisaation ajan veropolitiikan edistäminen. Unionin on siirryttävä verotuksessa määräenemmistöpäätöksiin ja otettava käyttöön minimiverot. Jos EU näyttää tietä, muu maailma saattaa seurata perässä.
Oras Tynkkynen
