Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 4.11.2024

Suomi ei nouse leikkaamalla osaamisesta

Orpon hallitus pyrkii tasapainottamaan julkista taloutta. Se on järkevää ja oikein.

Hallitus kuitenkin maksattaa talouden tasapainotuksen yhteiskunnan heikoimmilla ja haavoittuvimmilla. Se on julmaa ja väärin.

Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi hiljattain sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutuksia. Tulokset ovat karuja.

Leikkaukset kasautuvat ihmisryhmille, jotka ovat usein ennestäänkin tukalassa asemassa. Kaikista ihmisryhmistä eniten kärsivät opiskelijat.

Hallitus onkin leikannut opiskelijoilta kaksin käsin. Opintorahan indeksi on säästösyistä jäädytetty eli tuki pysyy samana, vaikka kustannukset nousevat. Inflaation takia opiskelija saa katettua tuella yhä pienemmän osan arjen kuluista, kuten ruuasta ja liikkumisesta.

Samalla asumistuesta on leikattu rajusti, mikä iskee niin opiskelijoihin kuin muihin tukea saaviin. Lisäksi opiskelijat on siirretty takaisin opintotuen asumislisälle, mikä heikentää tukea entisestään.

Hallituksen leikkaukset voivat viedä opiskelijoilta jopa 200 euroa kuukaudessa. Se on karu heikennys ennestään tiukassa tilanteessa oleville opiskelijoille.

Moni opiskelija kamppailee jo nyt jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyvien haasteiden kanssa. Opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaavan YTHS:n mukaan mielenterveyspalvelujen kysyntä on peräti kolminkertaistunut koronaa edeltävään aikaan verrattuna.

Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä Nyyti ry puolestaan arvioi, että taloudellinen pärjääminen on huolestuttanut yli puolta korkeakouluopiskelijoista. Mitenhän käy, kun toimeentulo heikkenee entisestään?

Opiskelijoilta leikkaamista puolustellaan sillä, että ainahan voi ansaita lisätuloja tekemällä töitä. Perustelu ontuu monessa suhteessa.

Ensinnäkin mitä enemmän töitä joutuu tekemään, sitä vaikeampi on samalla edetä opinnoissa. Tavoitteena on kuitenkin ollut lyhentää valmistumisaikoja – ei pidentää niitä.

Toiseksi edellytykset tehdä töitä vaihtelevat paljon. Monien voi olla vaikea työskennellä opiskelun ohessa esimerkiksi terveydentilan tai pienten lasten takia. Sote-alojen opiskelijoilla iso osa opinnoista koostuu työharjoittelusta, jonka rinnalla palkkatöiden tekeminen ei tunnu aivan kohtuulliselta.

Kolmanneksi työttömyyden kasvettua työtä on yksinkertaisesti yhä vähemmän tarjolla. Moni opiskelija ei välttämättä löydä töitä, joihin oma osaaminen riittäisi, kun opinnot ovat vielä kesken.

Asumistuesta leikkaamista on puolusteltu myös sillä, että opiskelijoita halutaan ohjata edullisempiin opiskelija-asuntoihin. Samalla hallitus kuitenkin leikkaa juuri opiskelija-asuntojen rakentamisesta.

Suomen menestys on perustunut osaamiseen. Valitettavasti olemme jääneet pahasti jälkeen.

Vielä vuonna 2000 suomalaiset olivat teollisuusmaiden koulutetuimpien joukossa. Nyt olemme tipahtaneet keskiarvon alapuolelle. Suurempi osuus korkeakoulutettuja kuin Suomessa on jo mm. Espanjassa, Liettuassa ja Sloveniassa.

Opiskelijoiden sosiaaliturvan heikentäminen ei ole edes ainoa tapa, jolla Orpon hallitus leikkaa osaamisesta. Hallitus on myös päättänyt lakkauttaa aikuiskoulutustuen ja leikata ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa. Leikkaukset iskevät lisäksi mm. avoimeen korkeakoulutukseen, vapaaseen sivistystyöhön, ammattikorkeakoulujen harjoittelukorvauksiin ja opettajien täydennyskoulutukseen.

Suomi ei nouse leikkaamalla osaamisesta eikä opiskelijoita kurittamalla. Koulutukseen ja opiskelijoiden tukeen pitää sijoittaa enemmän, ei vähemmän.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (vihr.)

(Kuva: Prakasit Khuansuwan, Unsplash)