Julkaistu Vierailija-kirjoituksena Etelä-Suomen Sanomissa.
Ilmastoneuvottelujen tie on ollut kivikkoinen. Maailman päästöjä ei ole saatu käännettyä laskuun. Toiveikkuudella ladattu Kööpenhaminan ilmastokokouskin päättyi aikoinaan pettymykseen.
Liki 200 maan neuvottelut ihmiskunnan suurimmasta uhkasta ovat väistämättä vaikeat. Monet maat näkisivät mielellään kaikkien muiden toimivan ensin ja enemmän. Suomalainenkaan keskustelu ei ole tästä asenteesta vapaa.
Kiire torjua ilmastokriisiä ei ole silti hävinnyt mihinkään. Jos päästöjä ei saada vähennettyä ripeästi ja paljon, uhkaa pudota pohja niin taloudelta, hyvinvoinnilta kuin turvallisuudeltakin.
Siksi Perun pääkaupungissa Limassa meneillään oleva ilmastokokous on niin tärkeä. Ja siksi viime aikojen rohkaisevat uutiset tulevat niin tarpeeseen.
Yhdysvallat ja Kiina yllättivät vähän aikaa sitten ilmoittamalla uusista päästörajoituksista. Enemmän tarvitaan, mutta kahden suurimman saastuttajan yhteisymmärrys helpottaa ilmastosovun syntymistä olennaisesti.
Kehitysmaiden ilmastotyötä tukevaan rahastoon on kerätty toivottu alkupotti kymmenen miljardia euroa. Näin rikkaat maat voivat lunastaa lupauksensa auttaa köyhiä maita rajoittamaan päästöjä ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen haittoihin, joiden aiheuttamisesta vauraat maat kantavat päävastuun.
Meillä Suomessa suuryritysten toimitusjohtajien Climate Leadership Council muistuttaa siitä, että edelläkävijyys ilmastonsuojelussa voi tuoda myös taloudellisia hyötyjä. Ympäri maata suomalaiset kodit, kunnat ja pk-yritykset tekevät arkisia valintoja ilmaston säästämiseksi.
Myös puhdas teknologia on kehittynyt harppauksittain. Kuudessa vuodessa aurinkokennojen hinta on laskenut peräti 80 prosenttia. Tuulivoimalat ja sähköautot ovat kehittyneet halvemmiksi ja tehokkaammiksi.
Aineksia alkaa siis olla kasassa. Tällä viikolla Limassa pitääkin onnistua viemään neuvotteluja eteenpäin.
Jos kokous onnistuu, saadaan Limasta tukevat palikat ilmastosovun rakentamiseen. Näin vuotta myöhemmin Pariisissa maailman maat pystyvät toivottavasti hyväksymään vahvan ja kattavan ilmastosopimuksen.
Hyvä lopputulos on silti kaikkea muuta kuin taputeltu. Miten Suomi voi auttaa ilmastosovun solmimisessa?
Ensinnäkin Suomi voi edistää ilmastodiplomatiaa. Neuvottelut ovat nytkähtäneet eteenpäin usein silloin, kun Eurooppa on löytänyt yhteisen sävelen etelän toimijoiden kuten Afrikan kanssa. EU:n pitää aktiivisesti rakentaa siltoja ja asettaa ilmasto ulkosuhteiden kärkeen valtionjohtajatasoa myöten.
Toiseksi Suomen pitää kantaa oma osuutensa köyhien maiden ilmastotyön rahoituksesta. Ruotsi on ilmoittanut tukevansa vihreää ilmastorahastoa puolella miljardilla dollarilla. Miten vastaa Suomi?
Kolmanneksi Yhdysvaltain ja Kiinan ilmastositoumukset antavat Euroopalle aihetta palata päästötavoitteiden ääreen. Eurooppa-neuvosto sitoutui leikkaamaan päästöjä ”vähintään” 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoite voisi nyt olla esimerkiksi 45 prosenttia. Tämä voisi rohkaista muita keskeisiä saastuttajia vahvistamaan omia sitoumuksiaan.
Ilmastokriisi on maailmanlaajuinen ongelma, jota suurimmatkaan eivät pysty ratkaisemaan yksin. Se on myös yhteinen ongelma, jonka ratkaisemisen vastuuta pienimmätkään eivät voi paeta toisten selän taakse.
Seuraavan vuoden aikana maailman on mahdollista ottaa ilmastoharppaus. Suomi voi tukea ilmastosovun syntymistä. Tässä ympäristöministeri Grahn-Laasosella on suuri vastuu.
Oras Tynkkynen
Tynkkynen toimii Sitran vanhempana neuvonantajana. Hän osallistuu parhaillaan YK:n ilmastokokoukseen Limassa.
