Miten Eurooppa toipuu talouskriisistä ja miten uusia kriisejä voidaan torjua? Entä miten uudesta kasvusta voidaan tehdä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää?

Näin isoja kysymyksiä kokoontuivat Brysseliin pohtimaan kansallisten parlamenttien ja vähän Euroopan parlamentinkin edustajat. Keskustelu pyöri perinteiseen tapaan pääosin yleisellä tasolla.

Monen edustajan mielestä oli tärkeä matkustaa Brysseliin kertomaan, miten tärkeä on matkustaa Brysseliin pitämään toisillemme puheenvuoroja – ja miten tätä pitäisi harrastaa useammin. Kahteen konferenssipäivään mahtui kuitenkin myös jokunen kiinnostava ajatus.

Useissa puheenvuoroissa kuulsi huoli siitä, pyritäänkö vakauteen kasvun kustannuksella. Jos valtionvelkaa suitsitaan kovilla leikkauksilla ja verojen korotuksilla, on uutta kasvua vaikea saada liikkeelle. Erityisen lyhytnäköistä olisi säästää tulevaisuusinvestoinneista.

Monet korostivat sitä, että talouden tervehdyttämistoimille on saatava kansalaisten tuki. Tämä taas edellyttää paitsi altistumista julkiselle keskustelulle, myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varjelemista. Kilpailukyvyn turvaaminen ei voi perustua eurooppalaisen sosiaalisen mallin murentamiseen.

Konferenssissa puhuttiin myös paljon unionin sisäisen verokilpailun haitallisuudesta. Verotuksen harmonisointi tuskin on realistista näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, mutta yritysverotuksessa auttaisi jo veropohjan yhtenäistäminen. Monet peräänkuuluttivat rahaliikenneveroa – mieluiten kansainvälisesti, mutta sitä odotellessa EU:ssa.

Komission puheenjohtaja Barroso painotti, että jäsenmaiden talouspolitiikka ei ole eikä voi olla vain kansallinen asia, koska sillä on vaikutuksia koko unionille. Rahaliitto edellyttää liittoa myös talouspolitiikassa. Moni puhuja korosti, että talousongelmien ratkaisemiseksi tarvitaankin “enemmän EU:ta”.

Antoisimpia olivat kuitenkin keskustelut vihreiden kollegoiden kanssa. Muutama poiminto vihreistä viesteistä:

• eurooppalaisilla sisämarkkinoilla tarvitaan eurooppalaisia toimia ja eurooppalaista valvontaa – komissiolla ja unionin valvontaelimillä pitää olla riittävät valtuudet
• sanktioita holtittomasta taloudenpidosta tarvitaan riittävän varhaisessa vaiheessa, eikä niiden tulisi olla suhdanteita voimistavia (pro-cyclical)
• talouskriisiin vastaamisesta pitää päättää avoimesti ja demokraattisesti – esim. Kreikan pääministerin olisi ollut hyvä tulla Euroopan parlamentin kuultavaksi
• talouspolitiikan valvonnan pitää seurata muutakin kuin valtionvelkaa – myös esim. yksityistä velkaantumista, kiinteistömarkkinoita, työllisyyttä ja energian kulutusta
• puhe perustamissopimusten muuttamisesta on toissijaista niin kauan kuin täysiä mahdollisuuksia nykyisillä sopimuksilla ei ole hyödynnetty – pelkkä valtioiden budjettien vahtiminen yksittäisenä muutoksena vaikea myydä muutenkin euroskeptisille äänestäjille
• valuutanvaihtovero on kannatettava tavoite, mutta verotuksessa tarvitaan paljon muutakin – esim. minimitaso yritysverotuksessa, toimia veroparatiisien sulkemiseksi ja suoraan EU:lle tuloja keräävä vero

Oras Tynkkynen